Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Ja noita illallisia saaliitansa olivat he nyt oikein innokkaat esittelemään miehillensä itkun, parun, kirkumisen, sättimisen ja haukkumisen kanssa ja näkivätpä miehet silloin, ett'ei heidän voittonsa ja herruutensa ollut kovin pitkällinen. Tuommoinen oli sisarusten koti-elämä ja tuommoisina olivat isät ja äidit jokapäiväisinä esikuvina lapsillensa.
Tuskin kuuluvalla äänellä, itkun pusertamana, lisäsi hän: "Minä pyydän noilta kuolleiltakin anteeks." Huokaillen ja ähkyen lankesivat lappalaiset polvilleen, nostivat ylös kätensä ja huusivat: "Kuolleilt' anteeks anomme!" Sitten lukivat he kuuluvasti niitä rukouksia, joita pispa heidän luettavikseen edellä luki. Kapina oli ohitse; tukahdutettu yhdell' iskulla.
Oli itkun ilta, maan tanhuvilta yön kuudan-silta pois kutsui vain; sen muistan iki kuin tuskaniki, kun kuiskit liki: »Sua lemmin ain!» Oli haave-hetki, oli aave-retki, soi kulkusetki kuin kuolleiden: »Sua lemmin aina, ah, Luojan laina, nyt taakat paina ei taivaisten!»
Ja sankar'-laulun luontehen hän parhain käsittää, Kullervon, Ainon laulut näät hän meillen esittää, On kyllä itkun arvoinen jo kuolo Kullervon Sydäntä sentään syövämpi on Ainon angervon. Ja Sammon sirpaleitakin hän tyystin tarkastaa, Kunnekka onnen Suomenmaan hän niistä taatuks saa, Niin löytöhönsä luottaen hän astuu polkuaan Ja työhön meitä kehoittaa, siin' onni onkin vaan.
Se oli kymmenvuotinen pojanvekara, Matti Reipas oli nimensä, ja reippaan nimen hän täydellä syyllä ansaitsikin. Pojalla nousi sydän kurkkuun, mutta hän nieli itkun ja katsoi tuota jättiläishirmua jäykästi silmiin. "Jaha", sanoi jäätehinen, "oletko sinä nyt niitä, jotka ajavat kuusi penikulmaa tunnissa ja puhelevat toistensa kanssa ketunlankoja myöten?
On kaikunut käsky kapteenin: »Alas naiset ja lapset venheihin!» Joka gentleman, joka Brittein mies hän tehtävänsä ties. Hätämerkkien keskellä, ryskeen ja pauhun ja lasten itkun ja naisten kauhun myös mister Hartley hiljalleen käy soittolavalle miehineen. Ken on soittajaks luotu, hän soittakoon, vaikk' allaan syvyydet auetkoon! Niin tähtiä täynnä on Atlantin yö.
Mutta näinkö sinä aiot erota toisista seuratovereistasi, varsinkin Augustista? kysyi Iida. Se on sama, sillä häpeää se kaiketi tämmöistä seuraa. Elä nyt liikaa luule siltä, jos tuo Jenny kiivaudessaan soimasi. Näinhän sen itsekin, että Augusti häpesi minun tähteni, ja sitä ei tule tapahtumaan toista kertaa. Katkera itkun puuska seurasi tätä päätöstä, oli se kumminkin siksi vaikeata ajatella.
Itkull' alan päiväni ja päätän murehilla, Yksin istun iltasilla, yksin aamusilla. Sepä mua murehuttaa, sepä itkun tuottaa, Kun on kultani kaukana ja täytyy aina uottaa. Mont' on huolta muutenki ja se on suurin huoli, Kun en tieä kullastani, elikö vai kuoli. Päiv' on pitkä, ikävä, ja itku aina mulla, Kun en kuule kullaistani eikä taia tulla.
Hänen mielestään he olivat olleet kovin pahoja minulle, hän sanoi, ja kerta toisensa jälkeen hän sitte mitään puhumatta pyyhkäsi hiukset otsaltani, aivan kuin hän ei olisi voinut nähdä minun olevan suruissani. Tuossa pienessä kätösessä oli lämpöä, ja hänen itkun kanssa taistelevissa kasvoissaan oli ilme, jota minun rakkautta janoava mieleni ei voinut vastustaa.
Hiljasena kuin hauta seisoi matala lahonut, mustaksi savustunut sauna. Nouseva aurinko purpuroi saunan tervattua ovea ja kirkkaasti sälähteli punanvalo sen yksiruutusesta ikkunasta. Astuskelin oven luo ja kuuntelin, kuuluisiko mitään. Vaan ei valitusta, ei kuulunut huokauksia, ei itkun tursketta. Koputin ovea ja kysyin, nukkuuko muori. Vaan ei kuulunut risausta ei rasausta, ei hengenvetoakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät