Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Kasvot vaan väliin värähtelivät ja osoittivat elon merkkejä. Näytti siltä kuin ihohiiri olisi ne saanut liikkeeseen vaan kukatiesi olikin se rinnan polttava tuska En ollut minäkään puhetuulella. Se tavallinen haikea kaihomielisyys, joka tuommoisina ikävinä iltoina ahdistaa, ei antanut minullekaan rauhaa. Nojasin tuolin selkää vastaan ruumis jäykkänä.
No ei kummempaa. Näettekö emäntä noita pilperoita? Kyllä. No ei kumma, jos selkä on kipeä. Näettekö? Tuommoisina uituvina siitä riettaan pamahduksesta on särkynyt, veri tunkeutunut ylt'yleensä. Katsokaahan tänne hartioihin asti! Mutta kyllä minä sille tiedän neuvon... Pannaanko tähän monta sarvea? Paneehan vaan niin monta kuin sopii, kuului isännän varma sana.
Mutta etkö ole tuommoisina hetkinä kokenut, kuinka sielujen ihastus on jakamaton ja kuinka kiihkeästi heikoinkin sielu sieltä vankeutensa syvyydestä hyväksyy tuon sanan, jonka se on tuntenut kaltaisekseen.
Buddenbrock hengitti syvään ja lausui suurimmalla kummastuksella: Jos olisi koko maailma sanonut minulle, että urhoolliset asetoverini joskus esiintyisivät tuommoisina raukkoina, niin olisin pannut pääni pantiksi, että se on valhe. Mutta nyt saa Ruotsi kiittää Jumalaa, että uusi polvi osaa säilyttää isien kunniaa vaikka vanhat Vaiti! huusi majuri, iskien tuimasti nyrkillä pöytään.
Ja noita illallisia saaliitansa olivat he nyt oikein innokkaat esittelemään miehillensä itkun, parun, kirkumisen, sättimisen ja haukkumisen kanssa ja näkivätpä miehet silloin, ett'ei heidän voittonsa ja herruutensa ollut kovin pitkällinen. Tuommoinen oli sisarusten koti-elämä ja tuommoisina olivat isät ja äidit jokapäiväisinä esikuvina lapsillensa.
Eikö se sinuun mitään vaikuttanut? Pahan vaikutuksen se teki minuunkin, mutta minä koettelin tukahuttaa sitä, sillä tuommoisina hetkinä ei voi luottaa tunteihinsa, kun niitä ei silloin kumminkaan kykene arvostelemaan. Minä aina luotan tunteihini, sillä ainoastaan niiden kautta voin minä saada vakuutuksen itselleni.
Isäntä oli nyt, Maijan mielin määrin kylvetettyä, laskettu alas lauteelta ja asetettu sitä varten laitetulle mattoalustaiselle kuppauslavalle, jossa nyt isännän löylystä punastunut vankka olento alastomana lojotti, ja Maija ketteränä kapperehti sarvikiulunsa kanssa ja ikäänkuin emännälle huomaattaakseen puheli: Herrainen! Katsokaa, emäntä, tuota isännän selkää! Tuommoisina pisoina on paha veri!
Ja lapset tuommoisina ? Kuinka taivaan nimessä sinä olet näin hullusti asettanut? Niin, no mene nyt, Antti kulta, elä kysele. Hän menikin, mutta näytti tyytymättömältä. Eihän tämä hauskaa ollut minustakaan, käsivarret olivat katketa raskasta tyttöä hyssytellessäni ja mieleni oli hirveästi paha siitä, että Agnesin piti sattua juuri tätä surkeutta näkemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät