Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Monta kertaa neiti kysyi minulta, mihin niin paljon pyssyjä ja pistooleja tarvittaisiin, mutta sen asian suhteen minä olin yhtä viisas kuin hänkin... Mutta kyllä neiti oli aika levoton, ja toisinaan minusta näytti kuin hän olisi itkenyt.
"Miten, Jumalan tähden, sinä olet tänne joutunut?! Sinä olet itkenyt, minä näen sen selvästi! Kauvan olen minä huomannut, että sinua vaivaa joku sisällinen murhe: ilmoita se lapsuutesi ystävälle, ehkä voisin sinulle olla jonakuna apuna!" sanoi Iikka. "Murhettani en sano kenellekään, sen vien kanssani hautaan", sanoi Anni.
Mutta pudistanut päätään vain tuo kumma kuvajainen ja virkahtanut sydänsuruisesti hänelle: Olin ongelmasi, toivoin minut ilmi onkivasi. Nyt ei minulle jää muuta kuin murhe ja tuska entisestä olemuksestani. Itkenyt katkerasti silloin tuo kuvankaunis kuninkaantytär eikä hän ollut voinut selittää suruaan edes omille hovineidoilleen.
Kun tulivat kotiin ja Wappu meni huoneesensa, riisumaan päältään juhlakoristukset, pisti vanha Luckard, joka jo oli ollut hänen äitinsä ja iso-äitinsä luona ja äitin sijassa oli Wappuakin kasvattanut, päänsä ovesta sisään, kuiskaten: Wappu, oletko itkenyt? Miksi? kysyi tyttö tavattoman äkäisesti.
"Mutta minä kuulin sen selvään, ja olen aivan varma siitä, että se oli jonkun naisen nyyhkimistä." "Sitä asiaa on heti tutkittava." Hän soitti, ja kun Barrymore tuli sisään, kysyi hän, voiko tämä sanoa, kuka oli itkenyt. Olin huomaavinani hovimestarin kalpeiden kasvojen yhä kalpenevan, kun hän kuuli isäntänsä kysymyksen. "Löytyy vain kaksi naista talossa, sir Henry", sanoi hän.
Hän oli itkenyt ajatellessansa kirkastettua isäänsä, joka oli vapautettu tästä maallisesta kuoresta; vaan tuon saman ruumiin vieressä, joka raskaalla kädellään oli hänen elämänsä autioksi tehnyt, joka oli häntä lyönyt ja jalkojensa alla polkenut, tämän ruumiin vieressä hän ei voinut itkeä, hän oli kuin kivettynyt! Hän rukoili tyynesti "isämeidän", vaan hän ei polvilleen laskeunut.
En tietäisikään minkä makuista ikävä on, jos en olisi elänyt viimeisiä päiviä", kuuluivat Marian iloiset, mutta valituksen sekaiset sanat. "Mutta todellakin, olethan ihan itkenyt, kun silmäsi on aivan turvoksissa." "En minä ole ikävää sanottavasti itkenyt, muuta minulle on tapahtunut."
ELVIIRA. Tietääkö Eeva? ANNA. Jo eilen illalla hän sai kuulla. ELVIIRA. Mitäs Eeva, kun oli turhaan itkenyt? ANNA. Tietysti oli iloinen. ELVIIRA. Tiedätkö, ketä hän oikeastaan itki? ANNA. Setäänsä, kapteeni Junkkaa. ELVIIRA. Eihän kapteeni Junkka ole hänen oikea setänsäkään, kummisetä vain. ANNA. Niin on, mutta on Eevalle kuin isä ja niin hyvä, että harva isä.
"Sitte", jatkoi Kandelinska, "sanoi Karoliina heille tulleen paljon vieraita, kaupungin herroja ja muita tuntemattomiakin. Ne olivat siellä juoneet ja elämöineet, kunnes viimein rupesivat tappelemaan, ja Utriaiska parka oli koko ajan sydän sylissä istunut kamarinsa nurkassa ja itkenyt niin katkerasti, ettei ollut tahtonut vaatteitakaan päällensä saada.
Mutta en niin sure surtenikaan minä kaikkia muita kuin tätä yhtä; jo hautaan vie minut haikea murhe! Hektor! Kunp' edes erjennyt syliss' ois minun kurjan! Hänt' ois kyllältään valitella ja itkeä saatu, kantaja itkenyt ois, emo koito, ja myös minä itse."
Päivän Sana
Muut Etsivät