Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
Olisit toivonut Mannin kiiruummin rientävän tykösi.» Tyyne nojasi kauniin päänsä äitinsä rintaa vastaan, sanoen: »Minä aavistan, missä hän on viipynyt; onhan se vallan luonnollista, sillä Maissi on ylen ihana ja hempeä. Mutta, äitini, minä itken, se huojentaa sydäntäni.»
Telkin teitä, malkin maita, Astelin ahoja myöten, Hopiaisia saloja, Kultaisia kuusikoita, Tuli oja vastahani, Ojasella mättähäinen, Mättähäisellä kotanen, Ohjakset koan ovella, Länget läävän räystähällä; Kolkkasin koan ovea, Rämäytin räystäspuuta, Impi itkien pihalle. "Mitä' itket impi raukka?" "Tuota itken impi raukka, Koirasi minun purevi, Harvahammas haukkoavi."
Minä rukoilen isääni, kun hän tulee takaisin, että hän ajaa minut pois; sitte minä menen metsään, jossa kotka pienen veli-raukkani on syönyt, ja itken ja suren itseni kuoliaaksi."
Tuo savu nousee vaan siksi, että taivas on niin pilvetön ja ilma tyyni. Sano, sano, Callias! Mitä se oli? CALLIAS: Luulen ukkosen käyneen. TIITUS: Niin, niin, se oli ukkonen ! CALLIAS: Sepä harvinaista! Keskellä pilvetöntä taivasta ja kirkkainta päiväpaistetta! TIITUS: Nyt minulla on vastaus. Kaikki, kaikki palaa takasin. Oh, sydäntäni kirveltää ja kuitenkin minä itken ilosta.
"Sitä itken maammoseni, Sitä taattoni nurajan, Tuli varas varvikosta, Mies vihainen virviköstä, Otti kullat kulmiltani, Sinilangat silmiltäni, Päästäni hopialangat, Vaskilangat varreltani." "Elä itke piikueni!
Nurin tungeksen tupahan, Väärin veäksen huonehesen, Väätty pihlaja pivossa, Käätty karttu kainalossa, Seiväs säätty olkapäällä, Karsittu karahka käässä Ei ketänä muuta vasten, Vasten vaivaista minua, Kohtipa kovaosaista Kohti koitopäivällistä. Itken pois ihanat silmät. Laulu työksi lankiavi Hevosen hyvän re'essä, Itku silmähän tulevi Pahan miehen vuotehella.
Repo itki reilitteli kiven päällä kyykyllänsä, kahen kaupungin kesellä kolmen linnan kuuluvilla; jänis juoksi katsomahan: "Mitä itket, repo rukka?" "Tuota itken, jänö rukka: kuoli mun sukuni suuri noilla tappotantereilla, vainovaivoilla sijoilla. Iso kuoli, äiti kuoli, kuoli viisi veikkoani, kuusi kummini tytärtä, seitsemän setäni lasta.
Mutta älkää tarkastelko kirjoitusta." "Oi, suuri kiitos!" Ylioppilas otti kirjeen ja luki siitä seuraavan: "Rakas isäni! Anna minun tulla kotiin, sillä täällä kaupungissa on niin ikävä. Minä itken melkein jok'ikinen päivä, sillä minä en tiedä mitä minusta voi tulla. Jos teen mitä tahansa, on kaikki vaan hullusti. Milloin pitää minun olla yhdellä, milloin toisella tavalla.
Minä tääll' olen vieras, vieras vaan, olen ollut alusta saakka, ovat outoja minulle laaksot maan ja outo on elämän taakka. Minä kuljen ja katson kummastuin joka puuta ja joka kukkaa, minä kuljen kumpuja itkusuin ja itken ihmisrukkaa. Me soudamme haahta haurasta, min ympäri aallot pauhaa; me kuljemme suurta korpea ja emme löydä rauhaa. Tiet riidellen ristivät toisiaan ja ystävä toista pettää.
Voittavi joka sydämen. Minä niinkuin pilven varjo taivaan rantoja vaellan itken niinkuin illan kaste, yksinäni yön kesäisen, haihdun aamun auetessa. Tahdon siivota sirosti Tieran ... Tieran morsiolle, painelen hyvästi patjat, jotta nukkuu nuori impi, unta kaunista näkevi. Arvanneeko hän mitänä? Taivas auta! Tuoss' ovat he. Kuudes kohtaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät