Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
Liisa istuutui taasen kirjoituksensa ääreen, mutta hänen ajatuksensa harhailivat siellä täällä, enimmäkseen kuluneissa tapahtumissa. Kahdeksan vuotta, merkikkäimmät hänen elämässään, kahdeksan vuotta täynnä vaihtelevaisuuksia sekä ulkoisissa oloissa että sisäisissä vieläkin enemmin.
Syömästä päästyämme setäni aukasi erään laatikon ja veti sieltä esiin savipiipun ja tupakkaa, josta otti piipun täyden, ennenkuin sulki takaisin laatikkoon. Sen tehtyään hän istuutui äänettömänä piippuaan imien ikkunan ääreen auringonpaisteeseen. Silloin tällöin hän käänsi harhailevan katseensa minuun, kysäisten aina silloin jotakin.
Riensivät Horat riisumahan hevot uhkeaharjat, ääreen saattelivat rehuseimien ambrosiaisten; seinää vasten taas silovälkkyä nostivat vaunut. Kumpikin istuutui nyt kultaiseen nojatuoliin muitten kuolematonten luo, ylen mustana mieli. Vaan laelt' Idan Zeus tuli vaunuin välkkyväpyörin, kohti Olympoa ohjasi, kuss' oli kooll' ikivallat.
Tämmöisessä talossa ei tuommoinen vanha pahannäköinen kutale kelpaa. Majuri istuutui lavitsalle pöydän eteen. Hän oli kamalan näköinen, ryppyinen naama oli harmahtavan keltainen. Mustat, veristävät silmät mulkoilivat päässä. Arkoina seisoivat palvelijat hänen edessään. Toinen toisensa perästä vaadittiin tilintekoon. Majuri oli erittäin ärtyisä ja tyytymätön kaikkeen.
Täti Alette ei ollut kapteenin suosiossa... Ensiksikin oli hän liian "säädyllinen ja oppinut", toiseksi oli hän liian "suloinen" ja päälle päätteeksi oli hän "vanha piika!" Kapteeni istuutui mukavasti nojatuoliin ja kädet ristissä vatsan yli kuunteli hän, kun äiti luki kirjettä, vaan nähtävästi hän piti sitä ikävystyttävänä. "Rakas Gittani!
Emäntä nauroi niin että lihava ruumis nytkyi. Minä en vie sua vaaliin! julisti mies ja lähti tuvan perälle. Pääsen minä itsekin, kiusasi vaimo. Jaakko Jaakonpoika istuutui uudestaan pöytäpenkille ja tuijotti hetkisen yhteen kohti lattialla. Virkkoi pyytävällä sävyllä:
Vanhus löi sauvalla kilpeen, joka helähti kirkkaasti, istuutui sitten kasvot itäänpäin käännettyinä ja lausui: "Minä vaadin hiljaisuutta ja rauhaa! "Minä vaadin oikeutta ja kiellän vääryyden, pikaisuuden ja haukkumasanat, aseiden helistelemisen ja kaiken, mikä voi häiritä käräjärauhaa. Ja minä kysyn nyt: onko oikea vuodenaika ja päivä, tunti ja paikka vapaiden goottien käräjien pitoon?"
Heräsin, kun käsilyhdyn valo lankesi suoraan kasvoilleni. Eräs pieni, noin kolmenkymmenen ikäinen, vihreäsilmäinen ja pörrötukkainen mies seisoi vieressäni tarkastellen minua. »No», sanoi hän, »kuinkas sinun laitasi on?» Nyyhkytys oli vastaukseni. Vieraani koetti sitten valtasuontani ja ohimoitani ja istuutui pesemään ja sitomaan haavaa päässäni. »Ai, ai», puhui hän, »ilkeä haava. Mitä nyt, mies?
Hän kulki kujatietä, sitten maantietä peltojen keskitse, sitten metsäistä maisemaa, unohtaen kokonaan veräjät. Noustuaan pitkän, loivan mäen hän tunsi olevansa lopen väsynyt ja istuutui tiepuoleen ojan reunalle. Käki alkoi kukkua metsässä. Uutela kohotti katseensa.
Mitään virkkamatta Klea antoi ruukkunsa Irenelle, ja hänet vietiin siihen temppelin huoneesen, jossa pyhää kalustoa säilytettiin. Siellä hän istuutui tuolille odottamaan. Nekin miehet, jotka aamulla olivat käyneet pastophoriumissa, olivat kuninkaallisen perheen kanssa olleet juhlakulkueessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät