Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
"Totta; kansa lisääntyy," arveli Sæmund. "Onpa niitäkin, ehkä suurinkin osa, jotka tänne tulevat ainoastaan tottumuksesta," virkkoi Karina Päiväkumpu. "Nuoremmat ehkä," päätti Ingeborg. "Nuoret mielellään tahtovat toisiaan tavata," sanoi Sæmund... "Oletteko kuulleet, että pappimme aikoo etsiä täältä pois?" kysyi Karina, uudestaan suunnittaen keskustelun toisaalle.
Koska Thorbjörn oli istuutunut ja hetken kuluttua katsahti naisten puoleen, niin Ingeborg äidillisesti hänelle hymyili, ja Karina Päiväkumpu, joka oli hänen sinne katsomista odottanutkin, nyykäytti hänelle kolmasti päätään: Thorbjörn siitä kun säpsähti, nyykäytti hän vielä kolmasti äskeistään ystävällisemmin. Sæmund, isä, kuiskasi hänelle korvaan: "Sen tiesin."
"Ei, ei se kannata että sitä te'et!" pyysi Ingeborg ja tarttui kovasti porttiin vapisevin käsin. Lauri katsoi visusti häneen: "Eikö hän voinut tehdä niinkuin hän tahtoi?"
Sitten ojensivat toinen toisilleen kättä jäähyväisiksi ja jokainen meni kotiinsa. Nyt kului pari päivää, jolla ajalla Ingeborg oli kovin onneton, ja lakkaamaton itku oli hänen ainoa turvansa; mutta sillä olikin vastustusvoima kukistettu.
"Tuopa hyvin ikävää," sanoi Ingeborg; "hän on sekä ristinyt että ripille päästänyt kaikki lapseni." "Ja sentähden tahtoisit, että hän heidät vihkisikin?" lausui Sæmund pureskellen kortta, jonka hän oli maasta ottanut. "Eiköhän jumalanpalvelus kohta alkane?" arveli Karina, katsahtaen kirkon porttiin päin. "Täällä ulkona tänään tuleekin kovin kuuma," pitkitti Sæmund entiseen tapaansa.
Kun kaksi viikkoa oli kulunut ensimmäisestä epätietoisesta kauhistuksen merkin ilmestymisestä, lepäsi Ingeborg haudassaan, ja Lukne-talossa oli pidetty hautajaiset, jotka hankkivat vainajalle maineen, joka ulottui paljoa kauemmaksi kuin hänen hiljaisen elämänsä vaikutus. Lauri oli siis nyt taas leskimies.
INGEBORG. Vegard Væradal. SKULE KUNINGAS. Vegard! INGEBORG. Hän kuiskasi pilkallisen sanan minusta isäntäni korvaan; silloin veti Antero Skjaldarband kalpansa ja surmasi hänet paikalla. SKULE KUNINGAS. Hän puollusti sitä, jonka minä petin ja unohdin. Ja miksi minua nyt etsit? INGEBORG. Sinulle uhratakseni viimeisen. SKULE KUNINGAS. Mitä tarkoitat? Katso häntä! Pietari, poikani, lähesty!
Vielä ei ollut kynttilää sytytetty ja hän kuuli pojan-äänen lukevan jotain ulkoa, jota ei oikein osannut; se kuului runolta... Olivat kaiketi lapsia komppanianpäällikön talosta... Porstuan ovi oli auki, ja vähän ajan päästä seisoi hän siellä henkeään vetämättä kuuntelemassa... Sieltä kuului hänen äänensä! ... hänen äänensä... "Lue sinä se vielä kerta, Ingeborg! Pojat ovat niin tyhmiä senlaisissa."
Ha, ha, ha; kuka voi nyt minua vastustaa? Ja sinä, sinä annat hänet minulle. Ingeborg! Sinä et peruuta, sanaasi? Annathan hänet minulle? INGEBORG. Raskas on uhri, ja tuskin olisin sen voinut tehdä, ell'ei Nikolaus piispa olisi lähettänyt häntä luokseni tuomaan kirjettä ja sanomaa Antero Skjaldarbandin kuolemasta. Piispa, hän määräsi minulle raskaan uhrin rikokseni sovitukseksi.
Hetken kuluttua istui Ingeborg tuvassa, Thorbjörn puki päällensä, isä astui edestakaisin, joi toisinaan vähän vettä; mutta kätensä vapisi niin, että vesi läikkyi astiasta laattialle. Aslak ei tullut sisään, ja Ingeborg aikoi vähän ajan kuluttua lähteä ulos. "Jää tupaan!" sanoi mies, niinkuin hän ei olisikaan vaimollensa puhunut, ja tämä jäi paikallensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät