Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Olihan Ingeborg kaksikymmentä vuotta nuorempi häntä ja nuoruutensa ihanimmassa kukoistuksessa, kävipä hän aikaa myöten vielä entistä kauniimmaksi, sillä hyvät päivät ja huolettomat olot silittivät otsan ja hankkivat ruusuja poskille. Se oli hauska elämä, nykyisyydessä; mutta se ei kasvattanut yhtään lehden nuppua ijäisyyttä varten.
"Varmaankin tänään vielä saamme kauniin ilman," sanoi Karina Päiväkumpu, antaen silmänsä kiitää yhdestä toiseen. Sæmund otti vastataksensa: "Kylläpä vaan tämä tuuli hajottaa pilvet." "Hyväpä se eloille, mitkä ovat poudan tarpeessa," sanoi Ingeborg Kuusela ja rupesi kädellänsä pudistelemaan Sæmund'in nuttua, varmaankin siinä pölyn hiukkoja huomaten.
Hänen syntymistään ennusti jo ihme. Hänen äitinsä, Ingeborg rouva, oli nimittäin eräällä matkalla
INGEBORG. Siellä tahdon katua ja rukoilla, siksi kuin herra minua kutsuu. Ja kun tapaamme toisemme Jumalan edessä, niin tulee hän puhtaana ja syyttömänä äitinsä luokse! SKULE KUNINGAS. Puhtaana ja syyttömänä! Niin, minä näen äitisi ja omien kasvojeni piirteet; sinä se olet, jota niin kipeästi olen ikävöinyt. PIETARI. Isäni, suuri, jalo isäni; suokaa minun elää ja taistella teidän edestänne!
SKULE KUNINGAS. Sinun poikasi ! INGEBORG. Ja sinun, Skule kuningas! Ingeborg! INGEBORG. Ota hänet! Hän on ollut elämäni valo ja lohdutus kaksikymmentä vuotta; nyt olet sinä Norjan kuningas; kuninkaan pojan täytyy päästä perintöönsä; minulla ei ole enää oikeutta häneen. Ylös sydämmelleni, sinä, jota niin palavasti olen ikävöinyt! Poikani! poikani! Minulla on poika!
Hän oli vähällä vaipua maahan säikähdyksestä, kun hän käänsihe ja huomasi kuninkaan, joka seisoi liikkumattomana katsoen sänkyyn, eikä voinut kääntää silmiänsä siinä makaavasta, ennenkun soturiksi puettu Ingeborg, joka kauhistuneena makasi siinä hetkisen hiljaa ja sitte tuskanhuudolla hyppäsi sängystä ja huoneesta ulos.
Sinä et voinut olla tietämättä, kuinka rakkaaksi olit tullut kuninkaallesi, ja kuitenkin " Signe keskeytti kuninkaan puheen ja kyyneleensä virtana vuotaen nyyhki: "Näentä on minua vastaan, mutta kaikkein taivaan pyhien kautta vannon: minä en tiedä mistään rikoksesta. Jokainen pahe on minulle vieras! Mitä te sanotte nuoreksi sotamieheksi, oli minun kammarineitsyeni Ingeborg, jonka minä "
Täten kului kymmenen vuotta. Ingeborg oli vielä yhtä kaunis, ja näytti siltä kuin luonto olisi määrännyt hänen viemään kesän kukkaa syksyyn, ainoankaan lehden putoamatta kukan kuvusta.
Mutta hän oli kaunis, niin kaunis, että vaikka hän vielä suruvaatteissa kävi, kuitenkin yksi ja toinen nuorimies häntä läheni ja lausui silloin tällöin jonku ystävällisen sanan, jota kumminkin seurasi silmäys, joka sanoi paljoa enemmän kuin sana; mutta Ingeborg, se oli lesken nimi, vastasi tähän lyhyesti ja lempeästi, joka teki hänen kauniit kasvonsa niin rakastettaviksi, että se vaan kiihoitti nuorisoa koettamaan seuraavalla kerralla päästä häntä hiukan lähemmäksi.
Ensiksikin, että hän oli lukenut erään hyvin hupaisen kirjan, jossa puhuttiin nuoresta Frits nimisestä nuoresta miehestä. "Onko tuo kirja romani?" kysyi Armo. "On, romani se on ja kovin hauska. Jota Frits hyvänä pitää, hänen nimensä on Ingeborg". "Kuka on sen kirjan tekiä?" kysyi Armo. "Jaa sitä en tiedä.
Päivän Sana
Muut Etsivät