Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Oliko mies jo joutunut tohvelin alle?... »Huh!»... Alette ripsautti musteen pois hienovartisesta kynästään, »en todellakaan tiedä, mistä kirjoittaisin... Että tänään on harmaa syksyinen ilma, että katu tuolla ulkona on yhtenä sohjona, johon puiden keltaisia lehtiä on sotkeutunut siinä kaikki, mitä kykenen saamaan kokoon; entä sitten, en totta tosiaan tiedä, mitä muuta minä Ingeborg Gramille kertoisin.»
INGEBORG. Olen sitä käyttänyt ainoastaan kuiskatakseni sinun nimeäsi, painaakseni sinun suuruutesi nuoreen sydämmeen ja rukoillakseni syntisten Jumalalta armoa meille molemmille, jotka olemme rakastaneet rikoksellisesti. SKULE KUNINGAS. Niinkö olet sinä tehnyt? INGEBORG. Olen ollut hiljaa, kun en puhunut rakkauden sanoja sinusta; sen vuoksi on ääneni pysynyt raittiina ja suloisena ja nuorena.
INGEBORG. Oo, suo minun katsoa sinuun, katsoa sinuun kauvan, kauvan! SKULE KUNINGAS. Pane pois huntu; katso minuun niillä silmillä, jotka kerran olivat kirkkaat ja siniset kuin taivas. INGEBORG. Ne silmät ovat olleet sateinen taivas kaksikymmentä vuotta; sinä et niitä enää tuntisi, etkä saa niitä enää koskaan nähdä. SKULE KUNINGAS. Mutta äänesi on raitis ja suloinen ja nuori, niinkuin silloin!
"Usein olen arvellut, jos pari taloa yhdistäisi voimansa, niin varmaankin kävisi paremmin." "Mutta voisihan sattua niin, että molemmat tahtoisivat käyttää poutia hyväksensä," sanoi Karina Päiväkumpu, ottaen askeleen syrjään. "Varmaankin," vastasi Ingeborg ja asettui miehensä viereen, jott'ei Karina nytkään voinut nähdä, mitä toivoi, "mutta toisin paikoin viljat joutuvat aikaisemmin kuin toisilla.
SKULE KUNINGAS. Siitä on kulunut kokonainen elämä. Jokaisen kauniin muiston siltä ajalta olen menettänyt ja unohtanut INGEBORG. Se oli oikeutesi. SKULE KUNINGAS. Ja sillä aikaa olet sinä, Ingeborg, sinä hellä, uskollinen vaimo, istunut kaukana pohjassa, jäisessä yksinäisyydessä ja koonnut ja pannut talteen! INGEBORG. Se oli minun onneni.
INGEBORG. Ei; minun rikokseni hän otti vahvoille, armaille olkapäilleen; sitä hän läksi pesemään Jordanin virrassa; sen vuoksi hän verensä vuodatti. Hän on tietänyt kaikki? INGEBORG. Ensi hetkestä saakka. Nikolaus piispa on sen myös tietänyt; sillä hänelle minä ripitin; ja oli vieläkin yksi, joka oli saanut sen tietää, vaikka minulle on selittämätöntä millä tavoin. SKULE KUNINGAS. Kuka?
Silloin rupesi selvenemään Laurin sydämelle, musta vihanpilvi katosi hänen silmäinsä edestä ja hänen katseensa kohtasi lempeästi niitä lauhkeita, hohtavia silmiä, jotka vielä olivat häneen luodut ikäänkuin tervehdyksenä Jumalalta, ja hän kävi niin suopeaksi, että Ingeborg alkoi itkeä ja pikku tyttö itki myös, eikä kumpikaan tiennyt minkätähden.
Koska he seisoivat muita korkeammalla, voivat kaikki selvään nähdä heitä, miten hekin alempana olevia. Synnöve oli unohtanut kaikki ympärillään ja seisoi tuijottaen Thorhjörn'iin; samoin tekivät Sæmund ja Ingeborg, Päiväkummun pariskunta ja Ingrid.
Mutta tämäpä olisi yhtä-kaikki, jos ei siitä vain syntyisi esteitä tuumillemme. Tiedätte itse, että nuoren kuninkaamme nuori sisar, Ingeborg, on kihlattu Tanskan kuninkaalle, ja samate Tanskan prinsessa Marketa meidän kuninkaalle.
SKULE KUNINGAS. Antakaa vaimon ja papin tulla. SKULE KUNINGAS. Kuka sinä olet? VAIMO. Muuan, jota olet rakastanut. Ei ole ketään, joka muistaa semmoista. Kuka olet, kysyn minä? VAIMO. Muuan, joka sinua rakastaa. SKULE KUNINGAS. Silloin sinä varmaan olet kuolleiden joukkoa. Ingeborg! INGEBORG, Tunnetko minut nyt, Skule! SKULE KUNINGAS. Ingeborg Ingeborg!
Päivän Sana
Muut Etsivät