Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
ILMARI. Mikä on kestävä? kadotus: Hiillos ahjossa palava, Toista hiillosta paeten. Tulenruokia olemme Suursepon pajatulessa. ILVO. Mutta voimakas iloja Juopi virtojen valosta, Taitava takoja onnen Keksi ahjonsa tulesta. Heikot katkeran, kipeän, Mustan ja samean saavat. Niin opetti mulle äiti.
PALVELIJA. Nyt valita ja itke, Ilmari, koska kuolleena naises löydät. Tämän teki paimenesi, Kullervo. ILMARI. Oi päivä hirmuinen! Jääkylmä hän on, ja tämä on kuolema. PALVELIJA. Mennyt lempeä henkensä on, Ilmari. Mutta murhamies, missä hän on? 1:N MIES. Pakeni kuin ilves. Torvensa kaukana korvessa kuuluu. ILMARI. Miksi päästitte hänen?
PALVELIJA. Tällä hinnallako pääsee emäntämme surmaaja, kauniin Pohjolan tyttären murhamies? 1:N MIES. Ken voi häntä hallita? 2:N MIES. Ei tämä väki. PALVELIJA. Mutta missä ovat joutsenne? Ampukaa se peikko, lähettäkää hartioihinsa tulinen nuoli. 1:N MIES. Metsän rannan hän ehtii jo ja katoo. Tuossa tulee seppä itse. ILMARI. Miksi tämä meno?
ILMARI. Outo on mielesi minulle. En sinun luontoas tajua. V
Silloin silmäni sokeni, Minä sun syliisi horjuin, Siinä näin suloista unta, Suloista, suloista unta Kultatertusta kukasta, Joka vainion sylistä Laihon korville kohosi, Yli elpyvän keväimen, Avaten avaran silmän Suuren auringon valolle Silmäni avasin sulle, Sulle suitsutin suloni, Sammon sankarin sinusta tein. ILMARI. Rakkaus takoikin sammon. Rakkaus sisälti sammon, Sampo rakkauden.
ILVO. Yhteistäkö sun älysi, Sepontaitosi? ILMARI. Yritän Kaikki keinoni jaella Voitoiksi tuhatluvuille. Niin ja'amme lähdevettä, Joka pulppuaa pihalla Ympäri tuhanten juoda. Ethän tiedä, kons' on silmä Täältä kuiva, tuolta täysi, Tätä on sulla, toista muilla.
Ilmari kansalle: Tuolla Pohjolan perillä, Vaaran vaskisen povessa, Siellä käy kumisten sampo, Aina työssä ja tulessa. Siinä vahva on varasto Koko kansan kuontaloksi, Jos on Suomessa sopua Siitä kehrätä keriä, Jollei heimojen kateus Viritä vihoja maassa. Pojat, pohjan ja etelän, Karjalan ja jäämin joukot! Kahmaiskaamme kaikki tarmo Ehjän onnemme teoksi!
Kalevalan uroot, Väinö, Ilmari ja Lemminkäinen nyt miehissä ovat lähteneet Sampoa ryöstämään Pohjolasta. Sillä onhan ankara viha taasen meidän maan ja Pohjolan välillä ollut siitä asti kuin se vintiö ja lurjus Kullervo tappoi Ilmarin emännän. Hänen sanotaan kuleksivan näillä tienoilla. Oletteko nähneet tätä miestä? Hän on tässä; mitä tahdot? Ei minulla mitään asiaa ole.
ILMARI. Voin rukoilla armastani, Sulta rakkautt' anoa. Luonne kuin käsikin hällä On luja, luhistumaton. Tämä mairittaa minua. LOUHI. Multa et armoa anele, Niin otakin hiiden hirmu. Minä myrkkyampiaisin Kotirauhasi ryöstän, Pesän päältäsi yösydännä raastan, Kiroan ilokisasi, Riistän vaimosi sikiön Kuin pojat kanalta haukka. Vainoan joka vakoa Minkä aatralla ajelet!
Luonto on sepon tekijä, Mut ei synny valmihina, Ei inehmo eikä rauta: Työ ainetta huolittavi, Työ pojasta luopi urhon, Järjestetty rauhan työ. Urhon, lausuit, seppo! Päästä Irti mun iso sisuni, Vapauta vankka tarmo, Niin minussa näätkin miehen Kalervoista kaunihimman! Sukeaapa tästä suurta, Kun luonnon kuvata annat. ILMARI. Sulan malmin muotistansa Päästänkö pajan paloksi?
Päivän Sana
Muut Etsivät