Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
HUOTARI. Minne sinä, Anni, menet? ANNI. Tervahaudalle kahvikokiksi Katrin sijaan. HUOTARI. Minulle tulee ikävä. ANNI. Sepä hauskaa! HUOTARI. Olenpa iloinen, että sinusta on hauskaa, kun minä sinua ikävöin. Se merkitsee, että sinä, Anni ANNI. Pietola tulee. Menen sanomaan Pojalle. Perhana! Oli niin hyvä alku! Mitä täällä meluttiin? HUOTARI. Niitä kihlajaisia! PIETOLA. Vai niin, vai sitä se oli!
Minä oleskelin mielelläni kirjastossa, mutta vielä ennemmin salissa, mihin kaikki "särjetty romu", kuten Ilse itsepäisesti kutsui kaikkia muinaistaide-aarteita, oli tuotu. Kaikki ne mykät kasvot innostuttivat minua vähitellen, että usein hetkiseksi unhotin pohjoisessa olevan, avaran aron, jota minä kaikesta sielustani ikävöin. Mutta minut peloiteltiin kovin usein sieltä pois.
"Minä en voi olla sekä siellä että täällä," keskeytti nainen häntä jyrkästi. "Siellä ei minulla mitään hauskuutta ole, kun sinä et ole siellä." "Niin, tuntuu siltä kuin sinä et juuri olisi hupaisuuden tarpeessa," virkkoi nainen vähän pilkallisesti. "Minä ikävöin sinua niin että sydän on pakahtua," sanoi mies vakaalla äänellä.
Karkeita töitä olen jo voinut tehdä, jopa kirjoittaakin ja yksityiskirjaimia nähdä, mutta rivissä ne hämmentyvät toisiinsa. Minä näen kuitenkin suloisen lapseni. Mikä ihmelapsi! Viikolla viepi työ ajatukseni, mutta pyhinä, kun en usein voi käydä hänen luonaan 25 kilometrin päässä enkä kuunnella hänen juttujaan, ikävöin ja muistelen aamusta iltaan.
Täällä on ilkeä vanhapoika, jota kaikki sanovat Erkki sedäksi ja joka aina vaan kuljeksii täällä, tahtoo vähän väliä minua suudella ja kutsuu minua pikku maalaisruusukseen. Ja he ovat antaneet minulle vannehameen ja kiharoineet hiukseni ja käskeneet minun käydä jalat enemmän ulospäin. Ei, anna, isä, minun tulla kotiin, minä niin ikävöin sinua ja kaikkia teitä, Kultaruusuani ja Mustaani.
Mutta kuule nyt, Viktor, miks'et sinä koskaan kirjoittanut minulle, vaikka lupasit niin varmaan? VIKTOR. Niin, tiedätkös, eihän minulta tullut kirjoitetuksi. Kyllä minä aina ajattelin, silloinkin, kun kuulin vanhempiesi kuolemasta, mutta siihen se vaan jäi. SYLVI. Kelvoton! Et suinkaan sinä koskaan ikävöinytkään minua? VIKTOR. Ikävöin kyllä, välistä.
Päämme päällä taivahan uhka; laulun lippaassa tunteen tuhka. Yössä, hangella yhtyi tiemme. Hangen lapsia Lapista liemme. Poloinen, järkevä pääni, jäykkä, ylpeä jääni, etkö nyt hallita voi harmaata ees ikävääni? Muistelen päivin ja öin, karkoitan toimin ja töin ääntä, mi mielessä soi, armasta, ah, ikävöin.
Sanon sinulle sen vielä selvemmin, Petronius, että ikävöin häntä niinkuin Unen jumala, joka on kuvattuna mosaiikkiin sinun tepidariumissasi, ikävöi Paisytheiaa, ikävöin häntä yöt, päivät." "Jos tyttö on orja, niin osta hänet." "Hän ei ole orja." "Mikä hän sitten on? Onko hän Plautiuksen vapautettu?" "Hän ei ole koskaan ollut orja eikä niinmuodoin voi olla vapautettukaan." "Kuka hän sitten on?"
Yksinäni vaan olen kuitenkin nyt tässä maailmassa.» «Eeva! sinä kohtelet minua väärin ja pahasti! Tiedäthän hyvin etten milloinkaan ole rakastanut ketään niin paljon kuin sinua. Minä surin ja ikävöin paljon kun läksit luotamme ja minusta tuntui koti sen perästä niin autiolta; mutta minua lohdutti ajatus: Eeva palaa pian kotiin!
Kirjoitat, että minä olen valinnut paremman osan surut ja huolet olen valinnut. Ensin haemme niistä taloista, jotka ovat kaupungin sisäpuolella, sitten menemme muurien taakse. Joka aamu herää minussa uusi toivo, muuten minun olisikin mahdoton elää. Sinä sanot, että pitää osata rakastaa oi, kyllä minä osaisin puhua Lygialle rakkaudesta! Mutta nyt minä ikävöin.
Päivän Sana
Muut Etsivät