Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Voi, Robert, Robert, olen kärsinyt liian paljon tämän vuoden kuluessa ... en voi sitä nyt kuvailla ... sinä olet liian heikko ... minä olen liiaksi liikutettu, voin ainoastaan sanoa sinulle yhden ainoan asian: en ole enää sama kuin ennen ... oi, ystäväni, kaikki tuo entinen, jota pidin oikein elämän ytimenä ... kaikki se on palanut poroksi ... minä ikävöin vaan jotain muuta, täytyy olla jotain muuta ... jotain, minkä eteen kannattaa elää ... jotain, jonka sinä olet opettava minulle ... johon olet johtava minua... Saanhan pysyä luonasi ... tahdothan unhoittaa ... tarkoitan antaa anteeksi ... minä..."
Vinitius tuijotti maahan ja vaikeni pitkän aikaa. Vihdoin hän alkoi puhua ja hänen äänensä värisi mielenliikutuksesta. "Ikävöin minä häntä ennenkin, mutta nyt minä ikävöin vielä enemmän. Kun minä tartuin hänen käteensä, hulmahtivat liekit läpi koko olentoni. Minun täytyy saada hänet omakseni.
Entäs tämä: *Mitään ei voi olla muualla kuin siellä missä se on* myönnän sen kernaasti, mutta kysyn vain: missä se sitten on? *Elä ole sanojen orja!* Eikö kaukana oleva tahi kuollut, jota rakastan ja ikävöin, tahi suren, sanan todellisessa merkityksessä ole aivan yhtä varmasti olemassa kuin maaperä, jolla seison?
"Minä menen Johannan luo, ehkä ikäväni sitten..." Johanna tuli häntä ovessa vastaan, ilon, onnen taivas silmissä. "Hyvä että tulit, aioinkin juuri tulla..." "Minua vaivaa koti-ikävä. Ikävöin järveä, poikaa..." "Laps'kulta!" "Jos menisin viikoksi, kahdeksi kotiin." "Laps'kulta!" "Ei minun pääni yhtään kiellä, vaikka lähden huomenna." "Laps'kulta!" "Nähtyäni järven, pojan ja ... pitkän matkan."
Kumma, kuin se tauti tähän aikaan paljon vaivaa ihmisiä; vaan avio-miehenä pääsette kaikista taudeista. Hyvästi! Minä oikein ikävöin kunnollisia vaatteita, päästäkseni näistä repaleista. Arvattavasti ostatte te minulle kaikkea; heti lähetän kauppiaita luoksenne. Viides kohtaus. Jeronymus, Sganarelle. Jeronymus. Oikeinpa hyvästi sattui, herra Sganarelle, että vielä teidät täältä tapasin.
Kun sitte hänen isänsä tänne pääkaupunkiin muutti, kuinka minä aina häntä ikävöin, tuntui niinkuin olisi koko maailma muuttunut. Nyt on siitä kulunut kokonaista viisi vuotta. Pitkä aika! Hän on ollut tuolla vapauden kotimaassa. Millaiseksi hän lieneekään siellä kasvanut? Yleväksi, kauniiksi! Oikein tunnen pelkääväni, ensikertaa joutuessani hänen mahtavien kasvojensa eteen. Mutta missä hän viipyy?
Mikä lempeä, rukoileva sointu tuossa hiljaisessa äänessä! Kyllä, armaiseni, vaimoseni, sen minä tahdon, hän painalsi hänet itseään vasten ja kauvan hillityt kyyneleet vierivät hänen miehekkäille poskilleen minä ikävöin saadakseni teidän kanssanne kiittää ja ylistää Jumalaa, joka on lähettänyt ainoan poikansa maailmaan syntisiä vapahtamaan.
Mutta aina ikäänkuin etsin jotain, vaikk'en löytänyt; kun olin hänen seurassaan, vangitsi hän minut kokonaan, täytti minut ikäänkuin omalla itsellään; mutta, kun tulin pois hänen luotaan, hiipi sieluuni tyhjyys ja kaipuu, mutta häntä en kaivannut, vaan jotain muuta... Sitte, niin, sitte tuli aika ... omituinen kiusauksen aika, ... mutta sitte vapauduin vain parin sanan kautta ... minä ymmärsin äkkiä, mitä ikävöin, mitä kaipasin hänessä ... kaipasin sinua ... ymmärsin, että minun täytyy löytää sinut siinä naisessa, jota olen rakastava ... ja joll'en tapaa sellaista naista, niin en koskaan mene naimisiin.
Voidakseni kerran olla hänelle hyvänä opettajana tahi ainakin seurata hänen opintojansa, tahdoin hankkia itselleni tietoja niin paljo kuin mahdollista ja senvuoksi antausin taas tarkastamaan niitä aarteita, joita löytyi linnan kirjastossa. Varsinkin ikävöin saada jälleen alkaa vanhoja, rakkaita historian-opintojani.
Työt ne menestyivät, mutta sisässäni asui kodinkaipaus ja tuska kuin helvetti. Taikka oliko se kodinkaipauskaan, en osaa sanoa. Kun kaipasin kalleintani, niin puuttui kaikkea. Johtui mieleeni rauhallinen kotionni, ne hetket, jolloin kaikki parhaimmat toiveeni näyttivät puhkeavan todellisuuteen. Ikävöin vaimoani, mutta varsinkin kadonnutta lastani.
Päivän Sana
Muut Etsivät