United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ranunculus, kultakukka, kuka keväällä uskonut sen ois? Ei kruunut syksyyn säilyneet ole kukkaimme halvimpainkaan. Kaikk' kalliit ruusut ja orkideet ne eivät kukkineet lainkaan. Mun leikkisiskoni, tähtiöin jo taivas yllämme palaa, mut vielä ma kesään ikävöin ja sun sydämes suveen halaa. Osan nuoruudestamme hautahan joka syksyhän sentään viemme.
"Kun Tannhäuser istui vuoressa Venus-rouvan luona, halusi hän ulos maan päälle, mutta päästyään ulos ikävöi hän jälleen hänen luoksensa. Minun ajatusmaailmani on semmoinen Venus-vuori; minä ikävöin ja haluan ulos, mutta en lähde, sillä tiedän varmaan, että kohta sinne taas palaisin." "Haaveilija! Liiallista aattelua!
Tätä aamua odotin, armain, yöt monet unettomat, sadekuurot kun pilvin harmain ohi kiitäen kulkivat. Nyt loistavan nään ma sen tuolla suven suurin toivehin. Tänä aamuna tahtoisin kuolla sun syliis, armahin! On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin: miten villisorsan valitus soi kaislikossa öin...
Pitkän kirjevaihdon jälkeen olin minä näet jo rohkeasti, viekkaasti kirjoittanut: "Kysytte miten voin. Päiväni kuluvat hitaasti. Jotain ikävöin, kaipaan. Haluaisin usein polkupyöräillä, mutta ei ole vertaista, henkevää seuraa" j.n.e. Tähän vastasi Petteri riemastuneena m.m: "No tulkaa sitte minun ja herra Ratisen kanssa pyöräilemään.
AINA. Pitäisikö sinun se välttämättä tietää? Kiiruhdan Sederille. Ehkä ennätän vielä päivällisillekin. IMPI. Viivyttekö kauan? AINA. Kyllä olet utelias. Mitä varten tahdot sinä senkin tietää? IMPI. Niin minä tuota ikävöin teidän seuraanne. Yhdestoista kohtaus. IMPI. No hyvä! Kunhan pian tulisi, ei kukaan meitä häiritsisi. Voi kuinka tunnen itseni onnelliseksi päästessäni hänen puheilleen.
«Ikävöin sanomattomasti luoksesi», jatkoi Jacobi, «mutta X:ään tuloni on viivähtänyt syystä, että minun täytyi käydä P:rupissa tervehtimässä hänen Ylhäisyyttänsä O *ta, joka on siellä sairastunut leiniin matkallaan Köpenhaminasta Tukholmaan. Mutta kuudentena päivänä toukokuuta toivon varmasti voivani olla luonasi.
Sinäkö panet heidät tuomaan niitä tänne, tähän huoneeseen, joka on niin täynnä sinua, ensin aavistusta sinusta, sitten kaipausta, sitten kaikkien toiveideni toteutumista? Täällä sinua ikävöin, tänne sinua odotin, tietämättä silloin vielä sinusta mitään.
Minun ei tee mieleni mitään, en tahdo tietää kaupungin huvituksista, en huoli naisista, en välitä kullasta, en Korintin vaskisista taideteoksista, en helmistä enkä kalliista kivistä, en viinistä enkä kemuista ikävöin ainoastaan Lygiaa.
Mutta kesällä se taas tuo järvi suojelee ... päivä kun paistaa ja järvi lämmittää, niin säilyvät tässä kukkaset useinkin melkein siksi, kunnes syksy sataa lumensa. Minä oikein ikävöin aina kesää saadakseni tämän vaikutusalani taas takaisin. Mutta siinä näkyykin joka paikassa teidän käsialaanne. Jossainhan sen pitänee minunkin käsialani näkyä. Kuinka niin Niin noin yleensä vain.
Hän makaa henkitoreissaan, vastasi kuningatar, mutta en malttanut jäädä sinne, sillä minä ikävöin sinun luoksesi. Silloin vanha noita ojensi hänelle armollisesti kätensä suudeltavaksi. Hyvä, sanoi hän. Silloin minusta vihdoinkin tulee kuningas ja sinusta minun kuningattareni. Nyt olin kuullut kylliksi.