Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Hän älyn, armon, kaikki hylkää, Ei sallimaa, ei surmaa pelkää. Suruttomuus se suorin tie, Jok' ihmislapset katoon vie. Utupilvell' istuu odottain Ja mua kutsuu pikku haltijain. 1 NOITA. Pois rientäkäämme! Kohta palajaa hän. Kuudes kohtaus. Fores. Huone linnassa. LENOX. Mit' äsken lausuin, viittaust' oli vaan; Sit' itse ajatelkaa. Kummat täällä On seikat, sanon.
Ja maanjäristyksen perästä tuli tulta eikä Herra ollut tulessa. Kuinka turhat ovat ihmislapset, Kuinka ahtaat heill' on ajatukset! Suuruutta he muka tavoittavat, Vaikka ajelevat unikuvaa, Jonka tyhjyyttä jo lapsi nauraa.
Sekö muka on minun syytäni, että he tahallaan tekevät väärää oikean asemesta, pahaa hyvän sijasta? Taikka siitäkö muka minun pitää vastaaman, että he käyttävät väärin silmänräpäyksen, joka on heidän vallassaan? Voi te ilkiät ihmislapset! Minua, jota te Ajaksi nimitätte, minua te kaikista syytätte.
Näin unta, että kansat Jumalaa Hengessä, totuudessa palvelivat, Ei kammoen vaan tahtoin rakastaa, Ja siks he tosiaankin rakastivat. Vapahat ihmislapset riemuissaan Lauluillaan kiitti hyvänsuovaa Isää. Jumalan pelko asui yli maan, Ja kaikki hyveet siitä kasvoi lisää. Näin unta... Käyneekö niin milloinkaan?
Eik' edes tunne katumusta, Surua synnin katkeraa, Nuo itsepäiset ihmislapset, Vaan kilvotellen synnissään Niin nuoret kuni valkohapset, Vaan paaduttavat itseään.» Niin lausui enkel ihanainen, Ja itki kuuman kyyneleen, Jonk' otti toinen taivahainen Taltehen kulta maljaseen, Lausuen: »Totta, liiaksikin, Mikael, Herran sankari! Mut ällös' itke ihanaisin, Vaan riennä maahan kanssani».
Taivaan korkeat jumalat suosivat tätä maakuntaa ja olivat sille antaneet suuren rikkauden, niin että ihmiset täällä saattoivat onnellisesti elää ilman huoletta ja vaivatta. Vaan eipä ihmislapset kauan voineet turmeltumatta kannattaa taivaallista onneaan. Jumalien antamia varoja he käyttivät paljaastansa omiin huviinsa ja alkoivat niitä ylenmäärin itsekkäästi nauttia.
Sen on hän tekemättä, niin uskon ja vakavana varron mitä annetaan, ja tähän pääni torkahtaen kallistan. FUCHS. Olkoon niin! Niin tahdon uskoa ja vakavana varron mitä annetaan, ja tähän pääni torkahtaen kallistan. Ihmislapset! yksi teistä verta vuodattaen täällä taistelee, toinen vehkeilee luulokuviensa kanssa, ja aina ja kaikkialla on murhe, sota ja surkeus. Oo! MAX. Ja perkeleet kiljuu.
Niin he olivat yksissä pitkät ajat joka ilta meren rannalla, ja vielä he olivat pikku lapset, sillä metsän pojat ja meren tyttäret eivät kasva niinkuin ihmislapset, vaan he elävät monta tuhatta vuotta, niin kauan kuin maa, ja sentähden he pysyvät niin kauan lapsina ja heillä on niin hauska illan loistossa.
Kun itkee ihmislapset vaivojansa, Tai onnestansa toiset heistä iloitsee, Niin niitä kaikkia se matkallansa, Tuo taivaan valo suuri, hiljaa katselee. Ja illan tullen rientää täältä poisi, Vaan elomme se kaikki näkee ainiaan. Oi, Herra, jospa aurinkoinen voisi, Läp' yönkin loistaa tänne synkkään maailmaan. rt KOLKKO KES
Nai! sanoi hän tuttavallisesti silmää iskien ja morsianta poskesta nipistäen. Vai mitä arvelee aallotar koreakutri? Eivät ne osaa oikein rakastaa eivätkä oikein vihata nämä ihmislapset. Hänen sanansa olivat loukkaukseksi tarkoitetut, mutta sulhanen tuskin kuuli niitä enää. Näyttämö oli nyt kokonaan muuttunut hänen sielunsilmissään.
Päivän Sana
Muut Etsivät