Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Kerran oli Katri jo käynyt Oulussa ja silloin isänsä kanssa. Somalta hänestä oli silloinkin tuntunut ja mukavalta, vaan ei sentään niinkuin nyt, Erkin kanssa lähtiessään. Hymyhuulin hän soutaa liputteli siellä keulassa. Jussi souteli Katrin vieressä ja tähysteli taivaalle tuulen kynsiä. Hän päätti niistä, että siitä vielä purkautuu tuulemaan ja perintakaista tuuleekin.
Tavallisesti säteili silloin ihanilla toivon kukilla kaunistettu riemu heidän sasupäiltään ja koko maailma toivotteli heille hymyhuulin onnea. Taavetille itsellensä ei taas hymyillyt kukaan. Kuparikellojen aina avonainen kita näytti irvistelevän hänelle ja niiden paksupäinen kieli oli ainoa, joka onnitteli häntä. Hän oli yksin maailmassa, vieraana vertaistensa seassa.
ELINA. En sua koskaan heitä, kaunis tyttärein. ALMA. En sua koskaan heitä, kallis kallis äiti! Yhdessä me suremme ja iloitsemme, Yhdessä me elämämme kiirastamme Pyhäin kaltaseksi alla rauhan viirin. Ja niin viimein, koska tyyni ilta onpi, Kuolon enkel' kolkuttakoon ovellemme, Meitä kutsuen, ja seuraammepa häntä Hymyhuulin, kuni vaimo hurskas tuolla, Valkeuteen ihmeelliseen käärittyinä.
Ja Krankka hymyhuulin Näin lausui huo'aten: "Mä neuvon viisaan kuulin, Mut ymmärtänyt en." "Jos muistanut mä oisin Tuon neuvon mielevän, Niin nähnyt oisin toisin Tään leikin päättyvän." "Ei voitto loistossansa Niin uljas, verinen, Ois ollut lopussansa Niin hullunkurinen." "Siis sanaa taidokasta Kaikk' urhot muistakoot: "Sä karhu nylje vasta, Kun tappanut sen oot." Santavuoren tappelu.
Ja Ville jatkoi toimessaan lukemistaan, lausueli oikein suun täydeltä. Lapset kuuntelivat henkeään vetämättä ja äitikin seurasi lukua hymyhuulin. Kallella päin katseli Vimpari lukijaa, niinkuin harras sanankuulija hyväsanaista pappia. Tuo ensimmäinen värssy kuitenkin valtasi hänen ajatuksensa kokonaan.
Mutta jos joskus onni sai aikaan sen, että he kulkiessaan sattuiwat tapaamaan jonkun pitäjään herraswäestä, niijasiwat he niin siewästi, samassa sima= ja hymyhuulin ujosti ja kainosti sanoen hywän päiwän. Kun niin sattui, että he tapasiwat jonkun herraswäen neitoja, tuppasiwat sisarukset hänen seuraansa ja nytkös he mielestänsä ylewiä oliwat, kun saiwat käwellä siwistyneitten kanssa.
Me odottelimme keisarillisessa loosissa ja minä, pidellen isoäitini kädestä, katselin yleisöä. Katson ja kuulen liikkeen kahinata, kun kaikki hymyhuulin supattaen kääntyvät meihin päin. Isoäiti, sanon, miksi he hiljaa, hiljaa paukuttavat käsiänsä? Se on sinulle tarkoitettu, Tiitus, se on salatervehdys Roomalta sinulle keisarilliseen loosiin. Siitä saakka on mieleni sytyksissä.
Täst' ihastuu nyt impi sankariin, Punaisen viinan kaataa pikariin, Sen hymyhuulin sulholleen hän näyttää: "Nyt toisen urhotyösi voinet täyttää, Ja kolmannen teet, kun tään kultaisen Kädestäin painat sormees sormuksen!" Näin tarina.
"Voitteko tarkkaan ilmoittaa ajan, jolloin siinä olitte?" kysyi tuomari. Kokka arveli kotvasen. "Varmaankin koko tunnin yhdeksän ja kymmenen välillä olin siellä, vieläpä hiukan siitä myöhempään", vastasi hän sitten. "Olitteko yksin?" kysyi tuomari. "Hm! En kaiken aikaa", vastasi Kokka hymyhuulin. "Kuka oli seurananne?" kysyi tuomari. "Hm!
Maria aukasi silmänsä, kuunteli häntä hymyhuulin, vaikka Aadolf pimeän vuoksi ei sitä huomannut, ja lausui raukealla äänellä: Minä en voi, Aadolf. Minun on tässä niin hyvä olla ... anna minun jäädä! Minua haluttaa nukkua. Tuo uni on kuoleman enne. Sinun täytyy ravistaa se päältäsi! Ajattele isääsi, Maria, ajattele kaikkia, joita rakastat! Heidän tähtensä...
Päivän Sana
Muut Etsivät