United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun maat ja mantereet olivat valkean vaippansa saaneet, kun jo hartaasti odottelimme "äksaamelia" ja sitä seuraavaa joulua, sanoin Esterille, kuullessamme kouluun soitettavan ja lapsijoukon meluten juoksevan sisälle kouluhuoneesen: Kohta tämä koulu loppuu taas. Niinhän se loppuu, hän vastasi. Täällä on ollut niin hauskaa, sanoin. On kyllä. Minun tulee niin ikäväni. Mitä?
Ulos vaan ajettiin junasta, ja siinä sitä seistiin pimeässä muutaman kadun kulmassa. Turhaan odottelimme mitään "agenttia". Miehissä kokosimme kaiken kielitaitomme ja läksimme asemalta tiedustelemaan, milloinka laiva lähtee Victoriaan ja mistä päin se lähtee. Monesta aikaa tapasimme täällä oikein Suomen mallisia virkamiehiä sellaisia, jotka eivät tietäneet mitään.
Isäni oli mies, jonka puheisiin täydellisesti voimme luottaa. Silmän-iskut ja vikuroimiset olivat hänen kasvoistansa kaukana. Asianhaarat ne olivat, jotka tähän asti olivat esteenä olleet. Nyt oli uusi aika, hyvän sovinnon aika meille koittanut. Hymyssä huulin odottelimme siis ja toivovin silmin katsoimme aikojen läpi tulevaisuutta kohti. Muutamia ylösnostetaan, toisia alaslasketaan.
Elokuun seitsemäntenä päivänä leiriydyimme Tammelan pitäjässä tiheään metsään noin sata syltä valtatiestä ja odottelimme Moskovasta tulevaa postia, jonka saamiemme tietojen mukaan olisi näinä päivinä pitänyt kulkea siitä ohi. Leirimme oli notkossa ja sen sekä tien väliin jäi korkeahko kukkula, joten olimme täysin suojassa sekä saatoimme pitää vireillä vähäistä nuotiota.
Tämä Iisakki makasi silloin sairaana enkä minäkään uskaltanut lähteä laskemaan, vaan odottelimme tulvan alenemista... Silloin eräänä yönä tuli kova pohjatuuli, repi lautat irti ja vei koskeen, yksin puin hajoittaen... Se maksoi puulaakeille tuhansia..." "Niin kävi", vakuutti Iisakki. "Kyllä minäkin muistan, minkälaista se oli."
Puolimatkassa huokasimme eräässä tien ohella olevassa ravintolassa, vahvistimme itseämme vähän koko päivänä emme olleet, näet, syöneet lainkaan ja odottelimme kyytivaunuja.
Me odottelimme keisarillisessa loosissa ja minä, pidellen isoäitini kädestä, katselin yleisöä. Katson ja kuulen liikkeen kahinata, kun kaikki hymyhuulin supattaen kääntyvät meihin päin. Isoäiti, sanon, miksi he hiljaa, hiljaa paukuttavat käsiänsä? Se on sinulle tarkoitettu, Tiitus, se on salatervehdys Roomalta sinulle keisarilliseen loosiin. Siitä saakka on mieleni sytyksissä.