United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta hymyhuulin ja rauhan pyhä kajastus otsalla he seisoivat tänä hetkenä. Kaukana ja likellä, vuorissa ja laaksoissa vaelteli Antin rauhaton silmä. Ja menneitten päivien muistoja, ikäviä ja hauskoja kertyi avonaiseen sydämmeen. Tuo luonnon puhdas ja vakava rauha tyynnytti mielen, rauhoitti sielun, unnutti melkein haaveileviin lemmenhoureisiin.
Hymyhuulin noita kansa kuuli, niinkuin lapsi kehtolauluansa, jonk' on äidiltänsä ennen kuullut, mutta unhottanut maailmalla. Nauroi nuoret Ahdin leikkilöille, Väinön lausehille vanhat nyökkäs, itki neiet nuoret Kullervoista, poiat surkutteli Ainon surmaa.
Sydän helläst huutaa: 'herraus, jo joudu! Mutta heti rientää lausumahaan taasen: 'Viivy toki, viivy; onnellisna varron! Siitä hymyhuulin haamu kasvons peittää Uneksuen lehtein suojaan; pian taasen Peitostansa ylös katsahtaa hän Otsal leimuval päin valkeutta kallist, Ja niin posken kajasteessa kelmeässä Ilon kyynel helmiheleänä kiiltää.»
Runari auttaa yön hiljaisuudessa ja pimeydessä tavarat, kistun, säkin ynnä muut veneellä maihin. Sitten eletään iloisesti masterin luona; siellä on ravintola; sieltä saa, mitä haluttaa; maksuista sitten sovitaan. Jos on itselläsi rahoja, vie runari sinun tanssisalonkiin, jossa on juomalat kaikissa neljässä nurkassa. Siellä istuu viehättäviä naikkosia, jotka hymyhuulin heti tulevat vastaan.
Sa tulet!... Valmis sua seuraamaan Ma olen nyt. En viivy enää... Oi! Suur' annos on! Sa tulet enkelien Seurassa! Ilmar orpo hymyhuulin Myös heidän joukossansa on... Hän avaa Kätensä mulle! Näky autuas! Ma tulen Ilmar!... Yksi hengähdys Viel' alla kirkkaan taivaan! Sitte tulen... LALLI. Sa kuolet Kerttu!... Kerttu!... KERTTU. Minua Et koskaan nähdä saa, et Ilmaria.
Otettuaan selvän kysymyksen alaisesta paikasta kääntyy hän meihin ja käyttäen vapaata pöydän nurkkaa karttana pitää huomattavalla asianharrastuksella meille pienen sotateknillisen esitelmän. Me seuraamme sitä hymyhuulin ja joukostamme kuuluva hiljainen kuiskaus: "luutnantti", lisää vain iloisuuttamme.
Kuningas oli erinomaisen kohtelias tälle tylylle hollantilaiselle, mutta kohteliaisuutensa oli oikeastaan aiottu kauppiaan vilkkaammalle tyttärelle, joka hymyhuulin ja vilkkuvin silmin vastaili kuninkaan kohteliaisuuteen.
Onpa oikein onnen sattuma, että hän tulee, sillä viikkoja on vierinyt, kun häntä olen nähnytkään, ajatteli Maria, ja näihin ajatuksiin pysähtyi hän siksi, että venonen ennätti rantaan, josta hyppäsi maalle reipas ja sorea nuorukainen. Tätä tervehti Maria hymyhuulin ja toivotti tervetulleeksi. Mitä kuuluu, ja kuinkas olet voinut? kysyi Kaarlo tervehdittyään, hiljaisella äänellä.
Huomasin silloin ilkeän noidan, joka pukeutui ihanan naisen haamuun ja, kantaen kädessään kultaista pikaria, täynnä heloittavaa nestettä, lähestyi hän hymyhuulin viatonta nuorukaista. »Kaunis nuorukainen», puhui hän viettelevällä äänellä, »tule mun seuraani! Yltäkyllältä tarjoan sulle iloa ja elämän nautintoa.
"Olethan aika tavalla miehistynyt!" lausui Mesembrius hymyhuulin, ja ikään kuin hänen silmänsä eivät olisi riittäneet todistajiksi, tavoitteli hän käsillänsä nuorukaisen kasvoja, käsivarsia ja olkapäitä; "siitä ajasta, jolloin läksit Probus keisarin kanssa, on sinusta tullut aika mies; kai sinä nyt tulet tytärtäni vaatimaan, eikö niin?" Tämä suora kysymys saattoi nuorukaisen hämille.