Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
"Onko se huvi, jonka kauniin maiseman katseleminen tuottaa, todellakin saavutettu lahja, niinkuin muutamat filosoofit meille sanovat?" sanoi Kenelm; "onko se totta että pienet lapset ja sivistymättömät raakalaiset eivät tätä huvia tunne että silmä on kehitettävä sen suloutta käsittämään, ja että silmää ainoastaan hengen kautta voi siihen muodostaa?"
"Olkoonpa niiksi, vaan minä puolestani en pidä kilpa-ajoja semmoisesta arvosta." "Kuinka niin?" kysyi Mari, vaikka hän, niinkuin jo sanoimme, oli salaisesti samasta mielestä kuin unilukkarikin. "Ensiksi kuluu niihin paljon aikaa," sanoi unilukkari, "niin että ainoastaan joutilaitten käy niihin ryhtyminen. Ja heille se huvi olkoon myönnetty, koska ei heiltä muutakaan hyödyllistä saa odottaa."
Elsa oli vähitellen ruvennut häntä suosimaan, hyvin paljon siitäkin syystä, kun hän papiksi tultuansa oli aikonut toteuttaa Matti vainajan halun mustan Aasian pakanain käännyttämisen suhteen, ja vaikuttaa kaikella voimallansa sen asian eteen. Persoonallisesti hän itse liehui Elsan sulhaisena. Kerta muutamana sunnuntai-iltana oli jokin huvi Kaisaniemen puistossa, ja sinne riensi puoli Helsinkiä.
Paremp' on kodin kannikka kaunainen, Vaikk' oiskin pöytänä hanki. Siell' liukua huvi Ja hauska on työ, Siell' on viileä suvi, Ja valkosa yö. Pois sinne, pois Jos päästä vois! Kotijärvien luo minun mieleni ois. Kotimaan jos koivukin mull' olis vaan, Jossa rastahat raksuttaisi, Ja lunta jos palloksi ois puristaa, Ja tiukuja kuulla jos saisi!
Minun täytyy siis ainakin se huvi suorittaa yksinäni. Johannes puki palttoon päälleen, otti silinterinsä ja pujotteli hansikkaat käsiinsä. Tuon kaiken hän teki tahallaan niin hitaasti kuin suinkin, ettei hänen lähtönsä suinkaan näyttäisi pakomatkalta. Sinä et tule? kysyi hän vielä. En, vastasi Irene. Johannes meni. Ja Irene jäi synkkänä, liikkumattomana ikkunan luo seisomaan.
Ei tapa kuolleiden noin käydä.» Vastas Oppaani hyvä, yltäin ryntähisin kentaurin, kussa luontoa kaks yhtyy: »Elävä on hän, totta yksin hälle mun kuilut tummat nää on näytettävä, tuo hänet tänne Sallimus, ei huvi. Tään uuden tehtävän ken mulle uskoi, hän saapui hallelujaa laulamasta; tää mies ei rosvo ole, enkä minä.
Olen jo jutellut, miten mennä vuonna Ilolan äijältä nappasin kuusi sataa markkaa; niillä rahoilla on useasti kastettu Jussi pojankin kaulaa. Mutta ne rahat ovat pian lopussa, toisia pitää hankkia, nyt olisi hyvä tilaisuus. Tulisi noin viisi sataa mieheen ja se huvi kaupan päälle aatteles minkälainen elämä siitä nousee Mattilassa; parin päivän perästä ei tietysti löydy yhtä harakkaa koko kylässä."
Tuossa taaskin sanoja, jotka minua miellyttävät, sanoi Athos nyykäyttäen somasti päätänsä d'Artagnan'ille, ne ovat semmoisen miehen sanoja, jolla on sekä pää että sydän. Herra, minä pidän teidän laatuisista miehistä ja minä näen, että ellemme me tapa toisiamme, on minulla vast'edes oleva tosi huvi teidän seurastanne.
Sillä niissä ei ihminen parane, päin vastoin pahenee ja laittaa itsensä onnettomaksi. Hetkisen huvi tuottaa perästä käsin satakertaisen harmin, vieläpä pahimmassa tapauksessa syvää suruakin ja tunnonkin vaivoja.
Hän on vanhanpuoleinen mies, ja hänellä on punakat kasvot, valkonen tukka, ja luonteeltaan hän on sangen koleerinen. Hänen intohimonsa on Englannin laki, ja hän on oikeudenkäynneillä hävittänyt suuren omaisuuden. Hän puuhaa vaan puuhaamisen tuottamasta ilosta ja on yhtä valmis puoltamaan mitä kantaa tahansa, joten ei suinkaan ole kummastuttavaa, joskin tämä huvi tulee hänelle jokseenkin kalliiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät