Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. joulukuuta 2025
Ojensin käden silloin, oksan otin isosta piikkipensahasta; runko rupes huutamaan: »Mua miksi viillät?» Ja oksa peittyin vereen ruskeahan, taas huusi: »Miksi leikkelet sa mua? Oletko kadottanut kaiken säälin? Inehmot oltiin, pensahiksi tultiin; kätesi olla sopis laupiaampi, vaikk' oltais sieluja me käärmehien.»
Puutarhassa ei näkynyt elävää sielua ja koko talo tuntui olevan tyhjänä. "Ehkä he ovat tukahtuneet savuun ja kuumuuteen," ajatteli Vinitius. Hän rupesi huutamaan: "Lygia! Lygia!" Mutta vastausta ei tullut. Ei kuulunut muuta kuin etäältä tulen hurina. "Lygia!"
Maanantai aamulla oli kruununsihteeri asemalla huvimatkailijoita vastassa ja heille murhesanomia tuomassa. Kuin syöstyri oli Josun isä lauantai-ehtoolla puikahtanut puotiin, rahalootaan. Poika yritti vastustamaan, huutamaan, mutta isä löi häntä, löi niin kovasti että veri juoksi raukan suusta, sieramista.
Tämä nyt itsessään ei ollut mitään erikoista, mutta varsat tuskin ehtivät nähdä vaunut ja neljä vierasta hevosta, ennenkuin pyöräyttivät häntänsä ilmaan ja läksivät laukkaamaan niiden jälkeen. »Katsokaas varsoja ptruu!» huusi Swart ja Juhani kiljui: »Ptruu! Ptruu!» itse ukko Wittkin rupesi huutamaan: »Ptruu! Ptruu!», mutta siitä ei ollut apua.
Mutta ei hän kuitenkaan ollut tunteeton naiselliselle sulolle, kuin se kohtasi häntä esimerkiksi pienen sievän palvelustytön muodossa, joka herrasteli puistossa sunnuntai-iltapuolella. Hän inhosi lapsia, mutta kuin hän oli puistossa, eivät ne häntä peloittaneet. Hän oli milloin minkin lapsenvaunun luona ja mörähteli lapsille jotain, jonka piti heitä mielittää, mutta aina sai heidät huutamaan.
Otin poikaa tukasta, mutta siitäkös hän parahti huutamaan, niin että korvat olivat haljeta. Ja samaan hätään kuulin jo Lyylinkin äänen viereisestä huoneesta. Minä sinne hyvää kyytiä. Näin Ainon seisovan kätkyen vieressä ja painelevan hänen poskeaan sormella. Ainoko herätti Lyylin? kysyin. Aino hejätti, kuului soperteleva vastaus. Hyi, kuinka Aino oli tuhma. Nyt ei äiti pidäkään Ainoa hyvänä.
LIISA. Ei! KILPI. Ken sitte? LIISA. Vanha mies. KILPI. Hän mitä tahtoi? LIISA. Teitä kysyi hän. KILPI. Sä mitä sanoit? LIISA. Ettei ensinkään Vieraita kapteen kärsi, sanoin sen. KILPI. Sanoiko niinensä? LIISA. Sanoi, Lampinen... Vai Lampinen! Sä juokse joutusaan Takaisin häntä tänne huutamaan! Ah, häntä nähdä kyllä haluan! AINA. Ken Lampinen on? Vaari, virkahan...
Miinaa ei äiti uskaltanut ollenkan käsiltään pois panna... Pelotti, että pahemmin sitten ehtii huutamaan, ennen kuin tyystytetyksi saa ja yhä enemmän tulee Tiinaa vaivatuksi. Rahia vastoin Sanna nojasi pahnoilla istuen, eikä paljon henkeänsäkään raatsinut vetää silloin kuin Miina hortoili.
Mutta olipa isältä jäänyt suuri kulta-kello, joka oli varsin kuuluisa, koska se oli ainoa kulta-kello, jota kansa niillä seuduin oli nähnyt; tätä kelloa tahtoi huutokaupassa moni rikas ostaa, mutta kun veljeksetkin rupesivat sitä huutamaan, niin heittivät muut sen sikseen.
Tahdon nauttia yhteentulon ilon, sitä kernaammin, kuu koko matkan aina Berliinistä olen sitä itsekseni kuvaillut ajatuksissani! Ja jos kohta rupeat huutamaan tulostani, niin äitisi saa sen tietää ennen tuloamme. Ole sentähden kernaammin ääneti, rakas mäyrän pyytäjä! ... ihmiset kylässä saavat kyllä pian tietää, kuka nilkuttaa vieressäsi."
Päivän Sana
Muut Etsivät