Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
JULIA. Näin huulilleni palkaks synnin sain. ROMEO. Palkaksko synnin? Armas kiusaus, Pois synti anna. JULIA. Kyllä osaat vain! IMETT
Kun hän vaan auttaa minut paremmille päiville, niin olen hänelle niin kiitollinen, että se jo kyllä käy rakkaudesta. Nuoren tytön suussa tuo puhe kuului kovin luonnottomalle; mutta se vaan todisti tavallaan sekin, kuinka kovaa koulua hän oli käynyt. Nuhteet, joita ensi hetkensä ajattelin tuoda esiin, kuolivat huulilleni, tunsin niin suurta sääliä häntä kohtaan.
Hänen käsivartensa kietoutuivat vyötäisteni ympärille, ennenkuin tiesinkään. Hänen huulensa painautuivat huulilleni, ennenkuin ehdin vastustaa tai estää häntä. Hänen hartautensa edessä tavanomainen neitsyellinen arvokkuus olisi ollut naurettavaa. Hän ei kosinut. Hän veti minut syliinsä ja suuteli minua ja piti itsestään selvänä asiana, että me menisimme avioliittoon.
Seuraavassa tuokiossa oli jo Alan asettanut viinapullon huulilleni ja pakottanut minut juomaan. Viina ajoi veren takaisin päähäni. Asettaen kätensä torvelle suunsa eteen hän karjaisi sitten korvaani: »Hyppää tai huku!» ja kääntyen selin minuun hän hyppäsi virran toisenkin haaran yli ja pääsi onnellisesti rannalle. Olin nyt yksinäni kalliolla, jossa siten oli minulla parempaa tilaa. Paloviina suhisi korvissani.
Aurinko paistoi lakilleni, ja tuo puolen kolmatta markan lyyra säteili niin ystävällisesti. Väkisinkin sai se hymyn huulilleni. Rohkealla hyppäyksellä nousin ylös. Lakki päähän ja peiliin.
ESKO. Siellä oli hyvä riisin saanti! Tässä, mies! Itse ryyppäsin vasta! ESKO. Mikä on tarkoitukses? MIKKO. Että otat hyvän kulauksen pullostani! ESKO. Minä? MIKKO. Sama mies! ESKO. Sinä tiedät, ettei vielä koskaan mitään karvasta ole huulilleni tullut tähän päivään asti. MIKKO. Tänä päivänä tulkoon! ESKO. Minäkö ryyppäisin? Ei! Usko minua, Mikko Vilkastus, minä tuskin tiedän mille viina maistuu.
Ei kieltä, ei sanaa noussut huulilleni, kunnes sydäntäni vihiäsi, koska vaskikattila, isäni perintö, korpehen katosi. Reetta. Ja väristen mykkänä ja rampana lyyhistyin minä kuusen juurelle. Sere. Ah! Minäpä värisin kuin puhurin pojan kynsissä! Simo. Minunpa poikasen sylissä sinä, Sere, tutisit ja putisit kuin pakkasessa keritty lammas!
Aina hellä, aina kärsivällinen ja aina hyvä. Ja hän painoi lämpimän, pitkän ja pehmeän suutelun huulilleni. Sydämmeni heltyi äkkiä. Minun oli vaikea estää kyyneliä nousemasta silmiini. Pyrin irti hänen syleilystään. Lyyli raukka kylmettyy. Mutta hän ei päästänyt, ennenkuin oli vielä monet kerrat suudellut minua ja senkin jälkeen hän yhä uudelleen hyväili ja silitteli päätäni.
"Virkistytte, kun juotte tästä", sanoi vaimo, pannen lasin huulilleni; mutta sitä en voinut juoda, vaikka kieleni oli kuiva ja kulkkuani poltti. Minusta näytti liian suurelta pilkan teolta, että juottaisivat minulle Stefanin viiniä, kun hän itse oli hyljännyt minut. Muistin virren sanat: "Ja he antoivat minulle etikkaa juoda suuressa janossani", ja työnsin pois vaimon käden.
Pimeässä peljäten Yksinäni astelen Metsätieltä eksyneenä, Lasna kymmenvuotisena. Tuuli tuima puhaltaa, Jäiset raidat rasahtaa, Musta varjo liikkuu tuolla: Susi ulvoo mäntysuolla. Yksi pilkkii tähti vain Haljenteesta hattarain, Siihen siirtyy katseheni, Sanat saapuu huulilleni: «Isä lasten armias,» «Kaitse mua, pienoistasi» «Vaikka kunne kulkenenki,» «Turvanain on Herran henki.»
Päivän Sana
Muut Etsivät