Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Hän on niin kovin odottanut Teitä, mutta eipä nyt tule tänne sisälle, ei vaikka mikä. Mennään vain! Toini nousi. Rouva Hägg työnsi kiireimmän kautta tarjottimen keittiön pöydälle, loi pikaisen silmäyksen ovenpielessä riippuvaan peiliin ja kiiruhti sitte vähän viekas ja samalla voiton varma hymy huulillaan Toinin jäljessä.
Hän alkoi huulillaan sirkutella ja sihitellä kuin pientä arkaa linnunpoikaa maanitellen ei hän sellaista ollut koskaan nähnyt, se vaan tuli itsestään. »Naurat, naurat, jo naurat! Sillälailla, sillälailla!» Kyllikki oli tullut hänen taakseen ja jäänyt sohvanselkämykseen nojaten heitä molempia hymyillen katselemaan. »Entäs ne kädet ... suomiehen kädet...? Puhuikohan se äiti totta? Totta, totta!
Ei! päätti hän äkkiä ei... Ja tietämättään hän pani sormensa ristiin ja nukahti rukous huulillaan. Seurasi sateisia päiviä. Surkeasti ja herkeämättä valui puutarhaan koleata nestettä. Rappeutuneessa asunnossa oli kaikkialla tuntuvinaan rottien hajua. Kosteus olisi voitu torjua, jos olisi saatu pitää hyvää tulta hyvissä uuneissa. Mutta talon ainoa tulisija oli keittiössä.
"Nuot kasvot minä tunnen," mutisi hän pihtisilmäimiä nenällensä laskiessaan. "Niin," sanoi nainen, ihmeellinen tukahduttava pilkkahymy huulillaan, "nuot kasvot tunnet sinä ja ne olet sinä häväissyt. Sinun tähtes jätin minä sen miehen, joka sinuun ja minuun verraten oli ikäänkuin Jumala.
Hän oli korskean ja ylpeän näköinen ja ivallinen hymy hänen hieman vinoilla huulillaan heitti koko hänen olemukseensa kovuutta, salaivaa ja ilkkumista todistavan piirteen.
Kun hän kertoo niitä lauhkealla, kunnioitusta osoittavalla lapsen-äänellänsä, näyttävät ne minusta syvemmältä ja pyhemmältä kuin milloin parhaat köörit niitä laulavat. Hän rakastaa erittäin St. Bernhardin "Jesu Dulcis Memoria" ja hänen "Salve Caput Cruentatum;" mutta muutamat "Dies Irae'n" värsyt ovat myöskin varsin usein hänen huulillaan.
Kuvailiko hän mielessään, miten hän lyhty kädessä käveli sinne tänne puiden välissä Mestaria etsien siksikuin Hänet löysi, ja miten hän silloin läheni Häntä ja, punaisen valon langetessa hänen omille pettäjä-kasvoilleen, suuteli Herraansa uskottomilla huulillaan.
Mutta minä huomasin sinun ja Mary neidin olevan tavallista hellemmät ystävykset. Huhuissa näkyy siis perää olevan. Onnittelen! Eipä siis ihme, että sain noin nuoren perämiehen," jatkoi hän, viekas hymy huulillaan. "Mutta tulehan nyt tänne," lisäsi hän, huomattuaan minun aikovan jotain puolustuksekseni lausua. "Saat lähemmin tutustua naisväkeemme.
"Vielä viimeisen kerran, saanko tietää nimenne?" hän kysyi. "Nimeni on Alttiiksi-antamus", runoilija vastasi. "Suokoon Jumala", nainen hiljaa lisäsi, "että voisin itseäni jonakin päivänä kutsua Muistoksi! Sitä varroten, kuka ikänä lienette, Anjou'n Jolanda teille ojentaa kätensä." Runoilija sitä tuskin tohti huulillaan koskea.
mut keisaria, herraansa, jos ken rikollisesti vastustava ois, kaikk' armott' ajetahan suku sen talolta, maalta pois. Kai ymmärrätte, piirtäkää siis niin!» Hän päätti uhkan hymy huulillaan. Wibelius katsoo tuomarpöytään, siin' on laki Ruotsinmaan. Lujasti painuu käsi kanteen sen, ja silmä loistaa, kirjaan luotu tuo: »Kenraali, keskell' uhkauksien tää meille suojan suo.
Päivän Sana
Muut Etsivät