Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Vanha Sanna kurkisteli linnan kylkirakennuksen nurkan takaa, jonne hän oli asettunut tähystelemään, ja korotti rohkeasti äänensä, kun ei hovimestaria enää näkynyt. Mitä nyt, mestari Pietari! huusi hän isolla äänellä, onko itse ilkeä pelsepuupi mennyt teihin ja kääntänyt silmänne, niin että juoksette tuon viheriän takin perässä niinkuin sonni punaisen huivin perässä?
Tultuaan portin taakse korjasi Annikka huivia päässänsä, suoristi hameensa laskoksia, kasteli hiukan huivin nurkkaa ja pyyhkäisi sillä poskipäitään. Ja totta puhuen: hän olikin kaunis.
Kauppias, sinä tolvana. RIIKKA. Että kauppias pyörtyi ROUVA PENTTINEN. Että kauppias meni lääkäriä hakemaan. Ja ala lapata nyt! Riikka, Riikka, kuule vielä Hoi? Hoi? ROUVA PENTTINEN. Huivin saat palkaksesi, jos tuot hänet takaisin. ROUVA AHLBOM. Mikähän sille Fannylle oikeastaan tuli? Kun läksi noin suinpäin ROUVA LINDEMAN. Ettekö arvaa? Minä toki hoksasin heti paikalla!
Hän vastasi, sanoi kreivitär Ester, joka nyt oli heittänyt otsaltaan talonpoikaisnaisen huivin ja paljastanut suuret loistavat silmänsä, hän vastasi: Kas, Jumalan käsi on armollinen meissä heikoissa! Kaikki kannamme velkakuormaa omallatunnollamme Hänen tuomionsa edessä: ylistäkäämme hänen nimeään ja antakaamme toisillemme anteeksi!
Sinä puristit lumipaakun ja koetit viskata, mutta et tietysti osunut. Se tupsahti metsään. Huivisi joutui leuan alla epäjärjestykseen, sinä annoit minun pitää hattuasi, päästit huivin pois ja sidoit sen uudelleen. Tuo tarttui niin mieleeni, sillä sinä olit siinä hommassasi niin äidillinen ja liikkeesi niin naiselliset, Rakastatko minua? kysyin minä.
Näin siis sinä seurasit minua Vjatkaan? ROUVA LINDH. Sinä et mennyt Vjatkaan. Menee. LINDH. Näyttää olevan kahdella päällä. Menee telefooniin, aikoo soittaa, mutta ei soita. Aikoo mennä rouvansa jälkeen, mutta ei mene. Painautuu pöydän ääreen, pää käsiä vastaan. TILTA pistäytyy sisään ottamaan huivin, jonka rouva Lindh on unohtanut.
Ja minä kun jo ostin valkoisen huivin ja vippasin kaksi markkaa konfektia varten. No, juutas! Ha, ha, ha! No, en ole hullumpata ennen nähnyt, Ha, ha, ha! POSTINHOITAJA. Katsokaapas, mitä sihteeri tänne on kirjoittanut. Huhtikuun 57 päivä? Ha, ha, ha! KIRJURI. 57 päivä. POSTINHOITAJA. Niin, niin, semmoista on olla rakastunut, ha, ha, ha! POSTINHOITAJA. Mitä se on? PIIKA. Viisimarkkainen vaan.
Silloin sanoi matami Jensen miehellensä: "Kuuleppas, Rasmus, nyt tulee sinun rohkaista itseäsi ja mennä tukkukauppiaan luo pyytämään häneltä saatavaasi tahi muutoin viskaan minä itse huivin korvilleni ja kaikessa nöyryydessä selitän tuolle korkealle herralle, ett'ei sillä keinoin sovi menetellä köyhän käsityöläisen kanssa".
Sinulle, Matlena, ostan uuden, kauniin huivin. Silkkisen semmoisen, pitkillä ranssuilla. Kuinka sanoitkaan äsken? Että olit tuskassa meidän tähtemme? Minunkin, niinkö? Ei Mikon ainoastaan? MATLENA. Molempain, tietysti, koska olitte yhdessä matkassa. TOPRA-HEIKKI. Surettaisiko sinua, Matlena, jos minulle pahoin kävisi? Vastaapas oikein rehellisesti. MATLENA. Surettaisi kyllä. Hyvinkin.
SOFIA: Törnskjöldin kuolemalla alkaa kapinamme. 2:NEN JOUSIMIES: Kevyesti niinkuin teiriin lentää nuoli minunkin jousestani. SOFIA: No niin, ammumme vaan, jos ilman vaaraa sen voi tehdä. Minä annan merkin, nostan tämän huivin. Silloin! Jollen nosta, älkää ampuko, vaan sopivassa hetkessä vetäytykää kenenkään näkemättä kylään takasin. Ja odottakaa siellä. Toinen tälle puolelle, ja toinen tuolle.
Päivän Sana
Muut Etsivät