Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Laara kiirehti jo edeltä ulos ennättääkseen porttikäytävän kupeella tarkastaa vaatteustaan ja taskupeilin avulla asettaa huivin parhaan mukaan. Reitun jouduttua lähtivät he astumaan rinnatusten katua tavaratorille päin. Kaikenikäistä ja -näköistä joukkoa virtaili yksitellen ja ryhmissä sinne jos tännekin.
Tiina Katri kuuli itkun omalle puolelleen ja tuli katsomaan. »Vai niin», sanoi hän hiljaa, »täällä näemmä jo on päätetty. Pianpa se kävikin. Niin, niin, Mari rukka, Herra antoi, Herra otti, Herran nimi kiitetty olkoon.» Mari istui yhä samalla paikalla ja samassa asemassa. Tiina Katri painoi ruumiin silmäluomet kiinni ja sitoi huivin leuan alle.
Ennemmin sittenkin Katria, joka asui samassa talossa eikä tiennyt mitään hänen eilisestä rahapulastaan. Hän oli aina niin kateellinen, jos Maria milloin sai uuden huivin tai jotain semmoista. Mitä hän nyt tästä sanoisikaan. Hauskaa olisi nähdä, kuinka hänen sydäntään kaivelisi. Hän pistäytyi ohimennen leipurissa, laittoi kotiin tultua kahvin tulelle ja pani Liisan hakemaan Katria.
Huivin on hän ottanut päästänsä ja käärinyt sen lapsen ympäri, vaatteet ovat sieltä täältä repaleiksi käyneet, jotta paljas olkapää näkyy paidan alta. Mutta olkoon, olkoon, jos hän vaan pääsisi minne ikävöi! Hän on laihtunut ja on vanhan näköinen, vaikk'ei ole kulunut enempää kuin vuosi.
Muurarilla ei ollut mitään tätä vastaan muistuttamista ja pappi kääräsi huivin hänen päänsä ympärille ja vei häntä monia kuoppaisia katuja, mutkateitä ja solia myöten, kunnes he seisahtuivat erään portin ulkopuolelle. Pappi otti avaimen, väänsi sitä tuossa kitisevässä lukossa ja avasi jonkun esineen, joka kuului kuin raskas ovi olis auvennut.
»Onhan tuossa siltapalkit», sanoi Matara ja polkasi lattiaan. Miina meni uunin kupeelle lattialle, otti huivin päästänsä, kääräsi sen kokoon päänaluseksi ja pani maata. Vähän ajan perästä nukkui hän raskaasti. Isä ei ollut moneen viikkoon kotona käynyt. Mutta eräänä kylmänä iltana hän tuli illan hämyssä hieman liikutettuna ja hattu takaraivolla.
Manda oli virkannut pienen, yksinkertaisen huivin, joka oli levitetty pöydällä olevan peililaatikon yli, ja Kalle, jonka rihvelitaulu riippui akkunanpielessä, oli jo kaksi kesää palvellut reservissä.
Vaimo seisoi kylmästä väristen tulen ääressä ja söi perunoitaan, eikä myöjä voinut häntä siitä karkoittaa. Hän maksoi ne muutamilla pennillä, jotka hänellä oli kätkettynä huivin nurkkaan. "Nämä ovat viimmeiset pennini", sanoi hän ja nauroi ääneen pannessaan ne pöydälle. Naurunsa oli kamala ja herätti Margeryn huomion. "Menettekö tekin kotiin?" kysyi hän ystävällisesti.
Mari veti huivin solmua kiinnemmäksi ja kääntyi apteekkiin päin. Hanna juoksi portaita ylös; tuli etehiseen. »En voi sanoa vielä mitään varmaa, hyvä rouva, täytyy tarkastaa ensin. Huomenna saamme nähdä. Mutta jos erinomaisempaa sattuu, niin lähettäkää minulle sana.» Lääkäri se oli, joka hattu kädessä seisoi ruokasalin ovella ja puhui äidille.
»No, antaapa hänen nyt pyyhkiä!» lausui Erkki lakaten huopaamasta. Katrikin heitti soutamasta, pani röijyn päälleen, huivin päähänsä ja katsoa tiirotti purjeen liepeen alatse, että mitä siellä Erkki hommaa. Erkki käski Jussia viilettämään, jotta hän pääsisi Katrin kanssa syömään. Erkki ja Katri söivät siellä keulassa ja olo yksissä eväissä tuntui heistä niin mukavalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät