Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Kilian, sun kauneuttas ihmettelen! Miksi seisot tirkistellen tuossa? Miksi haparoitsee sormes huivin niemis? Mutta kohta meistä yksi lopettaavi Elinkautensa ja heittää tomun kahleet, Samoin kohta minäkin ja samoin kerran Sinä myös, sä vaimoist ylevin.
"Sinun on vilu, Maria!" sanoi hän; "ota liivini yllesi!" "Ei, ei minun ole vilu," vastasi hän, "mutta sinulla ei ole nuttua!" Hän avasi solmesta huivin, joka oli hänen vyötäisillänsä, mutta hän ei rohjennut avata silmäänsä taikka tarjota sitä hänelle.
Mutta missä yhteydessä se on teidän syytökseenne, sitä tahdon vaan tietää. PELTOLA. Saatpahan kuulla sitten. HELENA. Ei, sanokaa minulle nyt heti, mistä löysitte tämän huivin? PELTOLA. Nämä miehet todistavat sen olleen laattialla samassa huoneessa, josta ikkuna oli särjetty ja rahat viety. HELENA. Ei, se ei ole totta, aivan mahdotonta se on. Voi, miksi näin kauheasti minua tahdotaan pettää!
Ehkä sinä, tyyni kalpea viikatemies hyvyydessäsi tulet odottamattakin Toini nousi, heitti huivin hartioilleen ja hiipi hiljaa huoneesta. Kaikki muut talossa nukkuivat vielä. Hän kulki varovaisesti ruokasalin läpi etehiseen ja sieltä ulos. Puutarhasta lehahti kukkien tuoksu häntä vastaan. Aurinko oli juuri noussut, ja sen kirkkaat säteet pujahtelivat iloisesti paikasta toiseen.
"Ei siksi, mutta hän lausuu usein minulle katkerimpia sanoja, kun ei voimani ensinkään tahdo pysyä tahtoni tavalla". Hän antoi kätensä sikaarineen vaipua ja hänen silmäyksensä koki kummastusta osoittaen tunkeutua olkihatun ja huivin läpi. "Sinä puhut merkillisen huolellisesti ollaksesi tyttö sinun säädystäsi", sanoi hän ikäänkuin vielä kuunnellen tytön sanoja.
Uudistalokkaan renkivouti tuli Amrein luo, ja tämä säpsähti jo, täynnä odotusta, mutta renkivouti virkkoi: "Pidäs, Avojalka, piippuani sillä välin kuin tanssia kiepsautan". Ja senjälkeen tekivät samoin useat tytöt; keltä hän sai pideltäväkseen mekon, keltä hunnun, keltä huivin, keltä avaimen, kaikki nämä pantiin hänen käsivarrelleen, ja sitä enemmän kuormaa hänelle kasvoi, mitä useammin tanssi seurasi tanssia.
Tuo lempeästi piirretty suu ei läheskään ollut takauksena siitä että tyttö ei ollut karsas, ettei hänen kasvonjuonteissaan ollut jotain jokapäiväistä, ettei hänessä ollut pisamia, ettei hän ollut punatukkainen mutta ei tuon valkoisen huivin kulman alta pisti juuri esiin loistavan, mustan hiuskähärän kärki ei, punatukkainen ei hän ollut.
Ja näin sanottuaan kääri hän silkkisen huivin kaulansa ympäri. "Tulkaa te kanssani," virkkoi hän Petroniukselle ja Vinitiukselle, jotka istuivat salin perällä. "Anna sinä, Vinitius, minulle käsivartesi, sillä olen väsyksissä. Petronius saa puhua minulle musiikista." He läksivät palatsin parvekkeelle, joka oli laskettu alabasterilla ja sirotettu täyteen safrania.
Sen kuullessaan heitti talonpoikaisnainen taapäin huivin, joka peitti hänen otsansa ja paljasti kasvot, joiden ilmeessä oli niin paljon jaloa ja ylevää, että Joonas vasten tahtoaan tunnusteli, oliko hän unohtanut lakin päähänsä. Olenko sen näköinen, että voisin pettää? kysyi hän. Suokaa anteeksi, sopersi Joonas.
MARTHA. Ketä sitä etsitään? ELISABETH. Maijua. Martha ottaa huivin päähänsä, niin menemme yhdessä. MARTHA. Rautatiellehän se läksi. PASTORI. Rautatielle? MARTHA. Niin, matkalaukkuun pisti vaatteita ja meni aika hamppua. Portilla vilkutti vossikkaa. »Mihinkä te nyt matkustatte?» minä kysyin, siinä kun toisesta päästä kannoin laukkua. Ei virkkanut mitään ennen kuin istui roskissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät