Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Mutta samassa kuului läheisestä lehdosta sävel, kirkas ja raitis kuin keväinen aamu, heleä ja sointuva kuin suloisin huilu. Se tunkesi sydämmeen se ääni ja tyynnytti siinä levottomuuden, ja kauas taasen lensi se poikki järven ja maan, ... kajahtaen jälleen sinisen metsän rinteeltä. Ja sitä seurasi toinen ja kolmas, yhtä kirkkaita ja sointuvia nekin.
Hän vietiin Bow Street'in polisikonttoriin, kun hän oli, minun muistaakseni, päättänyt viidennentoista matkansa, jolloin neljä shillingiä ja kuusi pennyä ynnä vanha huilu, jota hän ei osannut puhaltaa, löydettiin hänen taskuistaan. Ilmi-saanti ja sen seuraukset eivät olisi olleet likimainkaan niin ikävät minulle, jollei hän olisi ollut katuvainen.
Ja niistä tuli kuitenkin molemmista, ainaisesta toivosta ja ainaisesta kieltäymyksestä, elämäni vastainen sisältö. Minulle jäi hänestä jälelle: Niin se on ja niin se on menevä. Heitin sinulle siinä valkenevassa aitassa ikuiset hyvästit. Päivä nousee, joku varpunen tirskahtaa. Ei kuulu enää rastaan huilu, kumajaa vain kosken tumma torvi.
Nyt seurasi taide-esityksiä toisensa jälkeen, ja terassille sijotettu soittokunta viritti nyt hennon, alakuloisen sävelen, jonka mukana kuuluivat seuraavat sanat, vaikka laulajan tavattoman heikko ääni tuskin salli sanoja erottaa. Lyhyt juhlalaulu. Soi sävelet sullen tervehdyksin, Kuin lehtohon nuoren Bakkuksen, Mi nymfinsä kohtaavi syleilyksin, Väris Panin huilu hiljainen.
Mikä soitto? Mi kaihon ääni! Te paimenet, hiljaa: Panin huilu se on! Noin satakielet edes ei vois laululla rintamme hehkua tulkita koskaan! Suuri hän vielä on Pan, vielä hän herramme on! Paimenet, paimenet, kuulkaa, kuulkaa vuoret ja laaksot: Nuori hän vielä on Pan! Laulussa nuori hän on! Poissa on lemmen onnekas aika ja poissa sen riemut. Kaihot nuoruuden huiluunsa jäänehet on!
Kun tämä vaan ei päätämme höyryttäisi kuin viinapannun hattua. Jaakko. Juokaat vaan tekin, herkkä-korvaiset hovirouvat, kihmaiskaa, jotta korvanne soipi kuin huilu ja pasuuna! Laulakaa ja tanssikaa, te levottomat heinäsirkat! Hyppikää, te tervatepot ja piimäpirkot! Reetta. Musiikki vinkuu mun korvissani kantapäästä kiireesen asti. Sere. Kaksi Simoa näkyy mun silmissäni, kaksi kaunoista Simoa.
»Silloin sinä kaiketi vähän sentään pelkäsit.» »Mitäpä siitä olisi ollut apua? Mutta kyllä minusta vähän tuntui siltä, ett'en koskaan enää saisi soittaa. Minulla oli huilu kädessä ja minä näytin, että tahdoin vielä kerran sitä kaiuttaa. Ukot puhua räpättivät keskenänsä ja merkitsivät vähän aikaa odottavansa.
Kerran vuodessa pitivät he koululla suuremman juhlan; siihen pääsivät jotkut koulutovereista omaisineen vapaaehtoisesta pääsymaksusta, joka aina käytettiin hyväntekeväisyystarkotuksiin. Siellä luki Sven ääneen esikoisteelmiään, siellä hän soitti ja johti pientä orkesteria, johon kuului piaano, huilu ja kaksi viulua...
Päivän Sana
Muut Etsivät