Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. lokakuuta 2025


Se paikka hullun houreit' ilmankin Jokaisen tuottaa aivoihin, jok' alas Niin monen syllän päästä mereen katsoo Ja allaan pauhaavan sen kuulee. HAMLET. Hän viittaa yhä: mene, minä seuraan. MARCELLO. Te ette mennä saa. HAMLET. Pois kätenne! HORATIO. Mut älkää menkö. HAMLET. Kohtaloni kutsuu, Ja ruumiin suoni pieninkin käy vahvaks Kuin Numidian jalopeuran jänne. Hän yhä viittaa.

Minä tunsin hänet, Horatio: äärettömän sukkela, erinomaisen leikillinen mies; hän on selässään minua kantanut senkin tuhannen kertaa; ja nyt, kuinka kuvitustani kauhistaa! mieltäni oikein kääntää. Tuossa riippuivat huulet, joita olen suudellut en tiedä kuinka monesti.

Kun nuor' olin, lemmin ja lemmin vaan, Se aik' oli herttainen; Ei ollut rattoa päällä maan, Jota verrata lempehen. HAMLET. Onko tuo mies tunnoton työlleen, koska laulaen hautaa kaivaa? HORATIO. Tottumus on karkaissut hänen luontonsa. HAMLET. Niin kyllä: työttömän käsissä hienoin tunne.

HAMLET. Kiivaimman vaatimuksen kuninkaalta, Jos Englanti on taattu lääniläinen, Jos rakkaus heidän välillänsä kukkii Kuin palmupuu, jos rauhan tähkäseppel On ystävyyden välitteenä heillä, Ja aasin kuorman muita jos'ia, Ett', tämän nähtyään ja luettuaan, Arvelematta hän ja oiti tuojain Päät poikki lyöttäis, ilman ripitystä Ja armoa. HORATIO. Kuin sinettiin sen saitte?

HORATIO. Isästään paljon puhuu; viekkaaks sanoo Maailmaa; huokaa, rintojansa lyö; Vihasta kortta polkee; puolin lausein Ja sekavasti haastaa; tyhjää puheens' On vain, mut kuulija sen katkelmista Luo päätöksensä, mieltä niistä etsii, Sovittaa sanat omiin aatteisiinsa, Ja nyökkäys, liike, silmän-isku häneen Sen luulon tuo, ett' ajatust' on niissä, Ei tiedä mitä, mutta kovin pahaa.

Pojalles vahti laita, hyvä Gertrud. Elävän patsaan saakoon tämä hauta. Me kohta levollisen hetken saamme; Siks kärsimällä kaikki kantakaamme. Toinen kohtaus. Sali linnassa. HAMLET. Sen verran siitä. Toiseen kohtaan nyt; Viel' onko muistissasi kaikki seikat? HORATIO. Niit' enkö muistaisi ma, prinssi hyvä?

HORATIO. Samaa sorttia. BERNARDO. Horatio, terve! Terve, Marcello! MARCELLO. Tän' yönä onko taas se nähty, mitä? BERNARDO. En mitään ole minä nähnyt.

Amerikalaisia johti kenraali Schuyler, jonka kuitenkin sitten täytyi kongressin käskystä luovuttaa komanto Horatio Gates'ille, nuorelle englantilaiselle upseerille, joka oli mennyt Amerikan palvelukseen. Gates sai suuren vallan. Hän ei, näet, ollut Washingtonin käskyjen alaisena, vaan sai toimia omia päinsä. Kongressi kai tahtoi jommoistakin vastapainoa Washingtonille.

OPHELIA. Ma teille, isä, olen kuuliainen. Neljäs kohtaus. Terassi. HAMLET. Tuimalta tuntuu sää; on oikein kylmä. HORATIO. On kirpeä ja julma pakkanen. HAMLET. Mit' ompi kello? HORATIO. Lähes kaksitoista. MARCELLO. Ei, lyönyt on se. HORATIO. Onko? Sit' en kuullut. Nyt lähestyypi siis se hetki, jolloin On tapa kummituksen ilmestyä. Mut mitä tämä tietää?

Totta totisesti, Horatio! näinä kolmena vuonna olen huomannut maailman tulleen niin rikkiviisaaksi, että talonpojan varvas pyrkii hovimiehen kantapäitä niin lähelle, että se repii rikki tämän paleltunaiset. Kuinka kauan olet haudankaivajana ollut? ENS. HAUDANKAIVAJA. Kaikista vuoden päivistä tulin siihen virkaan ihan samana päivänä, jolloin entinen Hamlet kuninkaamme voitti Fortinbrasin.

Päivän Sana

tassutteli

Muut Etsivät