Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Helkkyvät hopeiset kielet yllä, alla, ympärillä: »Katso, mik' ihana ihme! Kaikki, minkä polki miesi taivas-tietä käydessänsä, nyt miehen keralla käypi. Minkä luonnon-vastaiseksi luuli mies valon-väkevä, luonnon-myötäistä olikin. Minkä uhmaksi jumalten uskoi mies tulen-tukeva, olikin jumalten juhla. Minkä tahdoksi omaksi, oli tahto taivahisten, itse aurinko elämän.
Ensimmäisenä kulki julistaja rumpuineen ja hänen jäljessänsä kahden raastuvan palvelijan vartioitsemana Kersti, olki-seppele päässä, kuni ainakin ilmi saatu varas. Seppeleestä riippui otsalle nuo hopeiset rannerenkaat, osoitteeksi jokaiselle, mitä syyllinen oli varastanut. Aika ai'oin vaikeni rumpu ja julistaja ilmoitti silloin rangaistun rikoksen ja tuomion.
Sen sijan hän huomasi valmiiksi katetun pienen pöydän, jolla oli kauniit hopeiset ruokailuvälineet yhtä henkeä varten. Pöydällä oli sitäpaitsi kaksi mitä hienointa porsliinikulhoa, joista toinen oli kukkurallaan ihania mansikoita ja toisessa oli paistettu kananpoika.
Oisitko täällä! Ah kuink' uskallan Toivottaa! Toivon täytyy kuihtua. Istuu tuolille ja laulaa sitraa soittaen. Sielu, säästä huokaukses, Silmä, kätke kyyneleesi Taivas hylkää rukoukses, Maass' ei täyty toivotuksesi Sulje murheet sydämmees'! Enpäs, en! kas hopeiset Toivon aaltoset pois huuhtoo Murheet mutaiset! Enpäs, en! kas kultaiset Lemmen liekit polttaa, liehtoo Vaivat, vastukset!
»Menetetty, menetetty», virkkoi Musgrave iloisesti; »omat hopeiset kynttilänjalkani ovat kaikki sulatetut ja ratsastavat par'aikaa hevosien selässä, ja soisinpa, että niiden hinnalla pestatut miehet olisivat edes puolta vertaa niin uskolliset kuin nämä. Sekää, herra», lisäsi hän, talonisännän puoleen kääntyen, »tässä on vetorahia.
Soi temppelissä torvet hopeiset, näin kansan hartahana polvillaan, ja piispaa Rooman käsivarsillaan kuin jumalata kantoi ihmiset. Niin loisti pappisviitan laskokset kuin valkein vaahto, yhtyin purppuraan kuningasmanttelin, ja kulmillaan kimalsi hällä kruunut kultaiset, joit' oli kolme.
Viimein heltyi hänen sydämmensä, ja hän alkoi toverillensa kertoa, mikä hänen mieltään koko aamun oli painanut, niin ettei tahtonut jaksaa sanaakaan virkkaa, vaan olisi mieluummin itkuun hyrähtänyt. Pormestari oli otattanut Kerstinkin vangiksi. Hopeiset rannerenkaat, jotka hänellä on nähty, saattoi käyttää syynä varkeeksi syyttämiseen.
Yht'äkkiä oriini pelästyi ja sivutseni suihkaisi reki niinkuin noidan nuoli. Minä siunasin ja tein ristinmerkin. Mutta sen ennätin nähdä, että re'essä istui nuori mies ja sini-huntuinen neiti. Miehen kaulasta riippui hopeiset vitjat". "Se oli Pohjan-piltti", puhkesivat yhteen ääneen Pouttu ja Kurki.
Tokihan ne ottaa korvansa, joka vain saa, sanoi Aino hieman häveten, kun hänellä oli vain hienot jänislangan paksuiset kullanväriset hopeiset renkaat korvissaan. No kun vihille menemme, sinä niitä kannat, jos vain annat panna korviisi, sanoi Teppo Taavan korvallista silittäen.
Niinkuin mies, joka pitkää, pimeää vuorisolaa taivallettuaan äkkiä näkee edessään taivaan valkeuden, kukkivat kedot ja solisevat, hopeiset laaksopurot, lankeaa maahan polvilleen ja huutaa kiitosta kaiken hyvän antajalle hengestään ja ihmeellisestä pelastuksestaan. Tuo oli tapahtunut Parisissa. Ja Parisi oli edelleenkin hänen lempensä pyhä kaupunki hänelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät