Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Se oli minulle liian tilava, siellä oli niin yksinäistä ja ikävää. Enkä mitään semmoista enää tarvitse, niin että ota sinä se kaikki, kaikki huonekalut ja tavarat. Kyllä Agrafena Petrovna kertoi kun kävin siellä. Kiitoksia vaan. Mutta... Nyt toi hotellin lakeija hopeisen teeserviisin. He olivat vaiti niin kauvan kuin lakeija asetteli teeastioita.
Sallustus otti tämän toimen vaatimattomana vastaan. »Minä olen», hän sanoi, »armollinen kuningas niille, jotka pohjaan juovat, mutta laiskoille juopoille ei Minoskaan voisi olla ankarampi. Pitäkää varanne!» Orjat ojensivat vieraille hopeisen, hyvänhajuisin vesin täytetyn astian; kun kädet siinä oli huuhdottu, alkoi ateria; ja pöydät aivan notkuivat ensimäisten annosten painosta.
Olihan hän, jos kukaan, tuttu Suomenlahden kanssa. Hänhän oli sen nähnyt sekä myrskyssä että tyynessä: niin hyvin silloin, kun aurinko majesteetillisena kohoaa etäiseltä taivaan rannalta, kuin silloinkin, koska se kylpee meren viileissä, hohtavissa laineissa, ja silloinkin, kun yö vetää vaalean, hopeisen auerverhon päivän säteiden eteen.
Teillä on tästälähtien oleva oikeus kutsua laitostanne minun omaksi Kuninkaalliseksi sirkuksekseni, lausui kuningas armollisesti, ojentaen samalla oman hopeisen nuuskarasiansa syvään kumartuneelle johtajalle. Minä näen, että te olette nero kaikkien sirkustaiteilijain seassa. Teidän majesteettinne, teidän majesteettinne ..., sopersi vanha johtaja liikutettuna. Mitä minä olen aina sanonut?
Minun nöyryyteni merkiksi tarjoon minä tälle P. Maarian kirkolle Sastamalassa tämän hopeisen suitsutus-astian ja kun lisäksi ilmoitan kiireeni syyt, ette suinkaan minulta pidätä siunaustanne: lähden rakkahimman poikani Vitjakan häihin; sillä toivoni on, että hän tänä kuluneena yönä on tuonut morsiamensa Laukosta". "Korkeimman siunaus sinua seuratkoon, poikani!
Tsaari, kolme suuriruhtinasta ja kaksitoista luostarin päämiestä kantoi hopeisen arkun, joka sisälsi pyhimyksen jäännökset, Sarovon tuomiokirkon ympäri.
Vaan ympäri lehtorantain on hongikko mietteissään ja vanhuksen lailla katsoo kuin lapset lyö leikkiään, ja peltojen laihot heitä ne tervehtii aaltoillen ja niittyjen kukkivat nurmet luo tuoksuja tuulehen. Mik' aarre, oi köyhä Suomi, ois sulosi vertainen! Tuon järvies sinivälkkeen, tuon hopeisen, kultaisen!
Sitten kreikkalainen astui esiin, heittäytyi kuninkaan jalkoihin ja ojensi hänelle hopeisen maljan, jossa oli kultainen riikinkukko neljänkolmatta poikansa keskellä. Tarkastettuansa sitä kuningas kysyi mitä hyötyä siitä saattoi olla. "Herra", vastasi kreikkalainen, "joka tunnin lyömällä nokkaisee riikinkukko poikasiansa jokaista vuoron perään ja osoittaa siten sinulle ajan kulun.
Kuu laski hopeisen valonsa kamarin akkunalle, josta Hilja katseli Kaisaniemen puistoon, miten siellä puista lehdet putoilivat ja miten tuuli niitä lennätteli sinne, tänne. Hilja parka! Hän oli itse kuin lehti, jonka tuuli oli temmannut outoihin oloihin. Hiljan tässä näin katsellessa, tuli kenraalinna sisälle.
Hänen korkea asemansa, hänen mahtavat ruumiin-liikenteensä, hänen isot, leimuavat silmänsä, hänen ihanat, vaikka kammottavat kasvonsa, hänen mustat hiuksensa, jotka valuivat alas melkein polviin asti, ja amfiteaterin takaa juuri nousevan kuun valkoinen valo, joka loi hopeisen hohteen hänen yllensä ja näytti heijastuvan hänestä ikäänkuin yliluonnollisesta olennosta, samalla kuin kaikki hänen allansa oli aivan pimeässä, kaikki nämät seikat yhteensä saattivat hänet läsnä-olevien hartaan huomion esineeksi, sillä välin kuin hän voimakkaalla, mutta heleällä äänellä näin puhutteli heitä: "He tulevat, he tulevat! mutta lähtenevätkö myöskin?
Päivän Sana
Muut Etsivät