Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Meistä ei ole haittaa, saat puuhata vaikka mitä. Vallaton-Pekka, joka oli yhtä matkaa ryhtyi puheeseen. Kuuletkos Matti, sanoi hän ja alkoi laulaa: Hintti on hiton kaunis tyttö, vaikk'ei sitä Hemmo ukko mielellänsä sulle sois, vaan ei muuta kuin ota pois. Onko väärin?... Nyt on lupa. Ole vaiti, sanoi Matti, ei niistä mitään.
Koko keskustelun ajan Hintti oli selin eikä nähnyt puhujan kasvoja, mutta äänestä hän huomasi, että puhe ei ollutkaan enää sellaisen Hemmon puhetta, joka kirjapaikkoja veteli lomaan. Paikan täyttämis-sanan kuultuaan hän asettui aivan hiljaa tarkastaakseen, tuliko kuulon erehdys, vai mitä se oli.
Kyllähän minä, tuota, tuota ... olen vähän vanhempi, vaan minä olen ajatellut, että tuota ... olisi aivan Jumalan sallimus, eitä se on niin menevätä. Nyt Hintti pääsi selville siitä, miksikä Hemmo puheensa alkupuolta niin leikillisesti hämmenteli. Eipä se enää yhtään miellyttänyt; kovin tuntui kolkolta, niin ettei osannut, mitä hän teki, siunasiko vai kirosi mokomata Jumalan sallimusesitystä.
Se tuntuu minusta siltä, kuin sanoisit, että olehan hätävarana siksi kun parempia tulee. Siinä luulet joutavia. Enhän toki sinua miten saata pitää hätävarana. Niin no, jos luullen, mutta arvaat sen, että kipeä on hellä, vaikka se olisi kellä. Mikä kipeä ... ole joutavata. No tiedäthän sen, että rakkauden ikävä on niin huono tauti, siihen... Heitä jo, keskeytti Hintti.
Vaan eihän kuusta ja kukosta eikä vanhoista ukoista ole mitään taikaa. Luuletkos minun heitä kuuntelevan, sanoi hiljaa Hintti. Olenhan sulle monesti sanonut että maltahan, eihän ole kiirettä. Kyllä olen tuon jo kuullut, mutta et arvaa, kuinka ikävää on odottaa määrättyäkin aikaa, ja määrätöntä vieläkin ikävämpi.
Kyllä ne mahtavat hyppiä jos keikkuakin, eipähän tätinkään Hintti vielä lähtenyt pois, eikähän ne tuon puolelaisetkaan uskalla näin iltasilla enää lähteä huonolle jäälle. Tokko sinun mieleesi jäi se laulu, jota Lieju-Lassin Matti lauloi? En minä muista kuin kaksi ensimäistä siitä laulusta, jota se sanoi laulavansa sillä nuotilla kuin: vuonna kuusikymmentä kuus'.
Maanantai-aamuna aamiaisen syötyään rupesivat ruokaunelle Hemmolan joukot. Nukkuma-aikana kävi eräs kylän poikanen, jolla oli asiata Hintille. Hemmo oli varppeissaan kuin kissa hyvänä hiirenpyyntiaikana ja seurasi salaa pojan liikkeitä, ja hän tuli uteliaaksi, kun huomasi, että pojalla oli jotain antamista Hintille, ja vielä enemmän, kun Hintti sen jälkeen lähti ja meni maitokamariin.
Viekää vaan isännälle ja sanokaa, että pitää omina kirkkokenkinään, sanoi pilkallisesti Hintti ja meni aittaan muka laulua lukemaan. Eihän tämä laulua ollutkaan, suutaria jo on narrattuna, ajatteli hän katsellessaan kirjoitusta. Matti ottopojaksi päässyt ... jokohan ... eiköhän minuakin narrattane samoin kuin suutariakin ... kuka tiesi ... minunko lepyttämään, ei tule ne herkut.
Minä en ole ennen viitsinyt sanoa teille oikein, vaan nyt sen tiedätte, että minä olen Matin kanssa kihloissa ja nyt mennään pappilaan. Mutta ei Hemmo kättään antanut, siihen sijaan äsähti: Kuka uskaltaa sinua ilman minun luvattani tulla ottamaan? ... ja sinä et saa mennä. Ei isäntä, ei se nyt parane. Sovitaan pois, ja annattehan Jahvinkin tulla meidän mukaan, pyysi lempeästi Hintti. Ei yksikään!
Matti oli sillä tuulella, ettei pitänyt kiirettä, vaan jäi vähän jälemmäksi toisista. Ala mennä sinäkin, kiirehti Hemmo. Ja mitä sinä olet tänne tullutkaan palveluspaikastasi. Täällä sinun väijymisesi ei edistä mitään, sillä niin kauan kun Hintti on meillä, et saa jalkaa tänne astua. Lieneehän tuota vielä maata muuallakin ... hyvästi! sanoi Matti ja meni.
Päivän Sana
Muut Etsivät