United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta nyt Nikolai Egeland'in kunnianhimo paisui ja hän aloitti pisintä raamatunlausetta, mitä osasi: "yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan", mutta matami Torvestad katkaisi hänen puheensa lempeästi: "Ihmeellinen on uudestisyntyneen ihmisen laita; hän ei ole minkäänlaisen synnin eikä maallisen himon orjana, ei viattomissakaan asioissa.
Ja kun palaamme kotiimme ja laskeudumme levolle, niin tunnemme sekä ruumiissa että sielussa tyydytetyn himon rauhan. Haaveksimme ja kattoon katsellen kertaamme mielessämme kaikki kohtaukset. Musti haukahtelee hänkin unissaan, ja jalat viputtavat. Kuinka me ymmärrämme hänen tunteensa! Hän on yhtä viisas kuin ihminen, yhtä viisas kuin me itsekin. Metsästys on meille välttämätön virvoitus.
Niinpä, kentiesi, kaikki käynyt olisi, jos vihan sytytetyn kipenän sinä povessani sammumaan laskenut olisit; mutta katsos, päinvastoin sä puhalsit sen liekiksi, joka riehuu vielä. KIMMO. Kostoon sinua en yllyttänyt, vaan varoitinpa sua siitä. KULLERVO. Asioja toki kertoilit, jotka väkisin synnyttävät koston himon.
Katseli kummissaan ylt'ympäri suurina silmät, näinpä jo hämmästyin sydämelleen sankari virkkoi: "Ah, näky kumman kummapa on nyt silmäni eessä! Tuossa on keihäs maassa, mut ei näkyviss' ole miestä, jolle sen surmaks singahutin, himon tuntien tuiman. Aineiaskin siis oli lempimä kuolematonten, vaikka ma luulin noin hänen väittävän kerskaten suotta. Niinpä hän menköön!
Olen kahdeksankymmentä vuotta, ja vieläkin minä himoan sortaa miehiä ja naisia syleillä; mutta siinä kävi minun samoin kuin tappelussa; tahtoa ja himoa vaan, voima oli minulta jo syntyessäni varastettu; himon kuohuva lahja ja kuitenkin raajarikko! Minä kirkon mies!
Hymyten hän suorii uhkeaa tukkaa, auvennutta kahakassa Tulee siihen, selkä kippurassa, talon kissa, hankaa kylkeään Maijan pohkeesehen pyöreään pyöreään Näky tuo se Jahvettihin sytti oudon himon. Ranttehelle hän astui, ähkyin hirren pisimmän nosti ja sen maahan jymähytti. Koivun oksalla pikkuinen lintu koriasti laulaa rimputtaa. Jahvetti puristaa Maijan kättä muttei sanoja suustaan saa.
Läheten kukkuloita kuilun, heitä mi uhkaa, puhkeavat huutoon, herjaan ja kiroavat Luojaa kaikkihyvää. Sain kuulla, tää ett' oli tuska niiden, jotk' eläneet ol' lihan hekkumassa ja järjen alistaneet alle himon. Kuin kottaraiset parvin laajoin, taajoin liikkeelle ajaa sydäntalven viima, niin tuomituita sieluja tää myrsky,
Ja te olette voinut voittaa tuon himon! lausui Drake, voimatta salata epäilystään. Entä te? Minä ... minä en oikeastaan ole sitä koskaan tuntenutkaan. Huhu valehtelee, kertoessaan minun harjoittavan kullantekoa. Sitä parempi teille! Meidän kesken puhuen: tiedättekö kuinka paljon ruutia minä viime vuonna tuhlasin ajaessani leijonaa takaa?
Jos nyt hän sanoo sua lempivänsä, Niin viisast' on hänt' uskoa sen verran, Kuin säätynsä ja asemansa mukaan Hän teossa voi näyttää; siis sen verran, Kuin Tanskan kansan yhteis-ääni myöntää. Siis varo, mikä tahra kunnialles, Jos, liiaks suostuin hänen lauluihinsa, Sydämmes hukkaisit ja puhtaan aartees Avaisit hillittömän himon saaliiks.
Ne auki ovat päivin, öisinkin, Ne kiusaukset keksii tuhansin; Rikosten, himon syötit ovat vielä Paheisin vaipunehet naiset siellä. Näin nuorukaisen kauniin, kukkivan,