Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Koko hänen käytöksensä osoitti mielen vikaa. Ukko kannusti hevostansa ja oli kohta hänen vierellään. Rohkeutta, poikani; hillitse sydämesi; me olemme ihmisiä sitä varten että kärsisimme, me olemme moslemeita että nöyryydellä kävisimme sallimuksen alaisiksi. Minä tupehdun, huusi nuorukainen, minä olen sortua tuon kiusan alle mikä minua kalvaa. Kernaammin kaikkea muuta kuin mitä nyt kärsin!
Tiedän m. m., että hän on tavattoman oikeamielinen ja rakastettava nuori mies. SIIRI. Oikeamielinen ja rakastettava! Ohoo, se on aivan liian vähän! Hän on parhain, viisain, kaunein, hauskin, AGNES. Hillitse itseäsi. Nyt on minulla hänen luonteensa aivan selvillä. Te rakastatte toisianne siis yhä edelleen? SIIRI. Yhä edelleen? Etkö sinä ja miehesi sitten AGNES. Mekö?
Nyt hän purjehtii tuolla, vähän matkaa minusta, joutuu perille ennen minua, ja ensimmäinen, jonka Lyypekin laivasillalla tapaan, on hän. Me jatkamme matkaamme yhdessä, ja hän on minun vaimoni emmekä me eroa milloinkaan. Tämä muu on ollut vain pahaa unta. Ja kun kerran olen alkuun päässyt, ei kuvittelujani mikään hillitse. Minä tuon hänet tänne, tähän samaan laivaan, samalle kannelle, vierelleni!
Sitä ei sitten hillitse kukaan ja on mahdoton selittää heille heidän erehdystään. Kaikki menee myttyyn. HILMA. Kuulin. Se olisi kauheaa! EEVA. Keksi, rakas Hilma, keino, että herra lähtee. Kuulitko? HILMA. Kuulin. Mutta, rakas , minä olen tuhma kuin sammakko! NEITSY JANNE. Minä myös. Saakeli sentään! EEVA. Minun on mahdotonta nyt.
*Holofernes*. Tietysti, se on minun alammaisin velvollisuuteni. Nyt täällä tulee pidot, tytöt, suuret pidot hovissa, tietäkäätte, ja hänen armonsa prinssi Amundus on alkava tanssin hänen armonsa röökynä Forellan kanssa. *Liila*. Mutta hän ei viitsi sitä, ell'ei prinssi kanna häntä. Siihen on hän kovin laiska. *Holofernes*. Hillitse kielesi ja puhu arvokkaasti meidän armollisesta röökynästä.
Mutta kyllä tästä vielä kirous palkaksi koituu, jahka kaikki joudumme kerjäläisinä kelkka perässä kulkemaan, kuin pyrstötähdet taivaalla", lausui hän lopuksi kiivastuneena ja löi nyrkkiään pöytään, niin että lautaset helähtivät. "Hillitse itseäsi" alkoi Mäentaustan emäntä "ja muista, että olet toisten vieraana." "Niin, antakaa todellakin anteeksi!
ROINILA. Ei totuutta kieltää saa. MAUNO. Anna Ollin morsian. Jo nyt on maailma nurin! OLLI. Ja sinun tuulentupasi kellellään. Mutta kuka käski niitä niin korkeita rakentamaan, kuka käski. Ylpeys tämän teki, sanoi sittapörrö, kun päänsä lankkuun lensi. MAUNO. Tänä päivänä ovat kiusan henget valloillaan. ROINILA. No noh! Hillitse luontoasi, mies. MAUNO. Mitä tuo äskeinen puheenne olikaan?
AAPO. Tuomas kalvenee! Jumala auttakoon meitä! Tuomas kalvenee! JUHANI. Tekisitkö hirmutöitä? Veljeni, veljeni! AAPO. Hän kalvenee kun kuoleva mies, ja läsnä on kauhistuksen työ! Hillitse mieles, Tuomas, oi hillitse mieles! Minä rukoilen sinua. Ylös kaikki ja auttakaat Lauria, auttakaat! TUOMAS. Pois tieltä! JUHANI. Ei, Tuomas, ei! TUOMAS. Pois tieltä!
"Vaimo!" sanoi kirkkoherra: "Hillitse kielesi, ettet syökse meitä onnettomuuteen." Näin sanoen meni hän ovelle ja avasi.
Ja minulta jos kaikki riisti kurjuus, mä sitä kiitän: totuuden se näyttää! ANTONIO. Sua, Tasso, hämmästyen kuuntelen, jos hyvin tunnenkin, kuin herkkä henkes äärestä toiseen häilymään on nopsa. Tajuusi tule! Raivos hillitse! Sä herjaat, syydät sanan sanan jälkeen, jotk' anteeks antaa voi sun tuskillesi, vaan niit' et itsellesi koskaan sinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät