Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
"En uskalla Hannan itsensä tähden," kuiskasi hän takaisin; "täällä kulki joku käytävässä, ja minä pelkäsin, että siitä saisivat ehkä jotakin sanan sijaa." Samassa aukeni ovi käytävään. Kun luutnantti äsken erehdyksessä oli astunut Hanna Haborgin huoneesen, oli tämän huomannut mamseli Katri, joka heti hänen jälessään oli hiipinyt rappuja ylös.
Nyt oli tuo sama viskaali hiipinyt tänne nuuskimaan heidän hankkeitaan ja panemaan Lauria kiinni, mutta siitä ei tulisi mitään; hänen olisi parasta lukea isämeitänsä, sillä he eivät ole narreja, eivätkä päästä häntä vapaaksi heitä ilmiantamaan, niin ettei viskaalin tarvitse luullakaan pääsevänsä yhtä eheänä ylös kuin oli tullut alas.
"Hyvää päivää, älkää pelästykö", sanoi mummo. "Mitä on tapahtunut?" kysyi leski Lund. "Emäntä on kuollut", sanoi mummo. "Kuollut!" sanoivat naiset melkein yhteen suuhun. "Hän on arvatenkin halvauksen saanut", sanoi leski Lund. "Niin minäkin otaksun", sanoi mummo. Elsa oli hiipinyt mummon perässä, ja kun mummo katsahti taaksensa, näki hän Elsan seisovan keskellä pienen porstuan permantoa.
Päin vastoin, ilkullisella voiton riemulla siitä, että oli katkaissut verivihollisensa selkärangan, puhkesi hänen vihansa kaikellaisiin haukkumasanoihin ja hän lausui: "Jopa vihdoinkin saavutin sinut, ilkeä peto! sinä, joka olet hiipinyt ympäri yöllä, vaan päivällä olet ollut pelkuri muita, paitsi lapsia kohtaan! Siinä nyt istut rampaselkäisenä ja hampaat irvissä, sinä paholainen.
Hän säpsähti ja silmäili kummastellen ympärillensä. «Täällä on joku käynyt! Olisiko Anna? Anna! Hän ei olisi salaa hiipinyt tänne. Jumalan nimeen! Mikä kumma!« Arkussa oli leipää ja muuta ruokaa. Vähäisellä paperilla, joka leivän päällä oli, seisoi: «Leipävaras antaa takaisin korkoineen, mitä lapselta otti, pyytäen anteeksi». Taasen riensivät hänen ajatuksensa lapsuuden päiviin.
Valkoinen, puhdas, kuin nuo ruusut, oli Sydämein. Nyt se hiljaa verta vuotaa. Oi pyhä äiti, rauhaa sille suo! Rukous? Täälläkö? Tuo valko kyyhky Ken on se? Vait! Hän säikkyy, jos mun näkee. En rukouksiin tänne hiipinyt. Suo mulle taivaan voimaa voittamaan Sydämen pahat aikehet ja aatteet! Yhdeksäs kohtaus. Tuoss' saapuu hän. Jos yksin hänen kanssaan Nyt oisin! Milloin koittaapi se hetki?
"Miks'ette jatka eidyllistä kuvaanne?" Herran tähden: Annihan se oli! Hän oli hiljaa hiipinyt luokse ja katsellut olan ylitse maisterin työtä. "Miks'ette jatka?" kysyi Anni toistamiseen. "Siks' että te niin äkkiä..." "Häiritsin teitä, niinkö?" "Ette millään muotoa, mutta..." "Ketä olette tahtoneet piirustaa tuohon?" "Tahtonutko? Eikö se ole onnistunut? Ettekö tunne, kuka ruuhessa istuu?
"Olet oikeassa ... olisin sen jo aikoja tehnyt, joll'ei olisi ollut kahta estettä. Ensiksikin ei kunnon mies kosta kärsimäänsä vääryyttä levittämällä pahoja huhuja. Juuri siksi, että vihasin sinua, täytyi minun vaieta; ja tiedän, että jos olisin puhunut, olisi sydämeeni hiipinyt tyydytetyn koston ilo, mutta en halua halveksia itseäni. Oli toinenkin seikka, joka sitoi kieleni.
Häntä oli kajutan ikkunasta isketty puukolla hartioihin, johon iskuun hän oli vastannut revolverin laukauksella, eikä hän tiennyt sanoa, oliko luoti kehenkään sattunut. Mutta samassa oli toisesta ovesta, jota hän ei ollut ennen huomannut, hiipinyt jättiläisen kaltainen mies, revolveri kourassa.
Kaikki tulevaiset toivat myötänsä isot kokoukset lunta, jotta permanto pian olisi muuttunut isoksi lammikoksi ellei Taavetin vaimo aina välistä olisi hiipinyt esiin yhä levittämään uusia ryysyjä permannolle, joista hän alati kiersi veden isoon paljuun kyökissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät