Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Minä on koskaan tunnusta sitä itselleni, ja olenkin sentähden aina hyvällä tuulella. No, tulkaahan nyt luokseni. Koetetaan emmekö saa karkoitetuksi tuota teidän mauvaise humeur'iänne. Nehljudof tunsi samaa mitä arvattavasti tuntee hevonen, jota silitellään että se antaisi panna suitset suuhunsa ja viedä valjastettavaksi. Mutta hänen oli nyt jos milloinkaan vastenmielistä ruveta vetämään.
Jos olisi minulla ollut hevonen ja paikkakuntaa tunteva toveri, niin olisinpa lähtenyt koettamaan, miltä olisi tuntunut ratsastaminen tuommoisen kukka- ja heinämeren halki.
Siinä pysähtyi yksi kummallekin puolen aidankulmaa ja toiset kaksi noin kolmekymmentä jalkaa kumppaleistaan vasemmalle ihan keskelle valta-tietä. Hevonen seisahtui kolmenkymmenen jalan päähän kujansuusta ja äkäysi, hyppi ja karahti takajaloilleen tuolla kapealla tiellä, niin ett'emme mitenkään voineet ampua.
Hevonen hypähti syrjään ja astui vesilätäkköön ja sen kaviot loiskahuttivat niin paljon vettä Isolden vaatteille, että hän tuli läpimäräksi yläpuolelle polvien. Hän huudahti ja opasti keveällä kannuksen iskulla ratsunsa oikealle tielle päästäen samalla ilmoille niin heleän naurun, että Kaherdin kysyi: "Armas sisar, mille sinä naurat?"
Kolmetuhatta sujahtaa poloiselta kuin veteen. Hän veti nutun päälleen, tiukensi solmua ja kiirehti menemään. Hyvästi, ja kiitoksia kortteerista. Noinko sinä menet kaupunkiin? Silitä, veikkonen, edes päätäsi. En jouda. Hän oli jo maantiellä, työnsi käsillään hiuksia huivin alle otsalta ja juosta hiippasi eteenpäin. Hevonen nousi ylämäkeä, hän koetti sitä tavoittaa.
Tällainen oli nyt se pohja, jolla hän seisoi, hän, arvossapidetty vankka liikemies, joka kaksikymmentä vuotta oli rakentanut mainettaan. Ei, hän ei todella ollut omiaan elämään epävakaisessa asemassa. Kertaakaan ei hän voinut lähteä rattaillaan ajelemaan ajattelematta, että sekä rattaat että hevonen myydään huutokaupalla ja että koko vaunuvajan sisällys vedetään pihalle.
Silloin hevonen äkkiä hyppäsi syrjään ja jäi seisomaan, ikäänkuin se olisi jotain säikähtynyt; se nosti korviaan pystyyn ja korskui kovasti, mutta samassa susi tuli pienestä männiköstä ja kiiti jään yli toiselle rannalle; kauhea ulvonta kuului samassa metsästä.
Vennu pudisteli päätä: »Hyvä hevonen!» »Hyvä, pakon hyvä hevonen.» Kaaperi jo taas kirmasi Kaapon niskaan, teki mieli selkään antaa, kun tuolta muiden selän takaa irvisteli ja silmiänsä muljotteli. »Kyllä minä sulle ... vietävälle ... näytän!» Kaapo nyökkäsi Vennun selän taa turvaan. Vennu käännähti, epäili, että mitä se lurjus siinä kähmäilee.
Kun hevonen oli kaikista valjaista vapaa, tuli Elli portille saakka mukana neuvomaan haan veräjää. Se on ensimmäinen tienhaara tarhalta vasemmalle... Hyvä, kyllä minä jo löydän. Hän talutti sen sinne lepikon sisään, löysi aidan nurkkauksen ja veräjän, ja suitset suusta otettuaan antoi hän hevosen hypätä hakaan.
Päästyäni siis vihdoinkin katon reunalle ja kurkistettuani räystään yli näin allani hevosen ääriviivojen häämöttävän. Tartuin nyt muskettiani toisella kädellä perästä ja ojensin sen alaspäin, töytäten pistimenkärjellä hevosen selkää kohti. Hevonen karkasi ensin korskahtaen pystyyn ja laukkasi seinän luota pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät