Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Heti kuin minä ja arkkuni olimme kärryillä ja ajomies sijallansa, vei tuo laiska hevonen meidät kaikki pois tavallista kulkuansa. "Te näytätte hyvin kauniilta, Mr. Barkis", sanoin minä, arvellen, että hän olisi mielissään siitä tiedosta. Mr.
Englannin sanomalehdet kertovat sitte tämmöisen hevosen kokonaisen sukutaulun ja historian sekä omistajan että ratsupalvelijan nimen. Sitte hevonen myös piirretään, valokuvataan, jopa parhaimmilla taitureilla maalautetaankin, ja sen maalatut kuvataulut pääsevät vielä kaunistamaan kilpa-ajoja rakastavaisten salonkien seiniä. Elämä Englannin kivihiilikaivoksissa.
»Se on kyllä mahdollista, mutta minä aion kuitenkin pysyä omissa housuissani.» »Mutta sinuna minä ajaisin Santran kanssa oitis Tampereelle ja elelisin siellä jonkin aikaa. Onpa sinulla hyvä hevonen.» »Sinä ajattelet, Jassu, aina niitä pakoretkiä. Hittoako minä Tampereella tekisin? Takaisin sieltä olisi tultava.
Mylläri penkoi taas tukkaansa ja vastasi ällistyksissään, että hevonen oli kadonnut laidunhaasta, mutta kuka sen oli ottanut, sitä hän ei osannut sanoa. Sen hän vain tiesi, että hänen poikansa Jaakko, joka oli poiminut karpaloita metsässä, oli tänä aamuna nähnyt Laurin palaavan viuluineen eräistä kylässä pidetyistä häistä, ja sentähden hän ajatteli...
Kun hevonen oli viimeinkin rauhoittunut, kuuluivat vartijan askelet lähestyvän ja hetkistä myöhemmin ilmestyi hänen hahmonsa riihen nurkalle. Survaisin silloin pistimen voimaini takaa hänen rintaansa kohti. Pistin upposi polvekettaan myöten hänen ruumiiseensa ja heikosti korahtaen vaipui hän maahan. Aioin juuri rientää riihen toiselle, nuotion puoleiselle nurkalle, kun mieleeni välähti jotakin.
Ja epäilys kasvoi varmuudeksi. Ja sitte, niin, sitte oli hänen niin helppo pitää kaikkea muuta mahdollisena. Minä en koskaan pääse niistä. Tunnen sen niin varmasti. Minä tiedän sen. Milloin tahansa kiitävät ne lymypaikoistaan muistuttamaan minulle vainajata. *Rebekka*. Aivan kuin Rosmersholman valkea hevonen. *Rosmer*. Niin, aivan niin. Vinhuen pimeyden halki. Hiljaisuudessa.
Hän jätti heti työnsä keskeiseksi, rientäen sisään. Mylleröittyään hetken omassa tavara-arkussaan, tuli sieltä paperien, puupalasien ja kaikenlaisen muun romun alta näkyviin kolmijalkainen hevonen, mutta sitä ei hän ollut etsinyt, se pääsi siis lattialle odottamaan; nyt tuli esiin kuvanpuolikas, josta pää oli pois reväisty, mutta ei sekään kelvannut; mutta jopa löytyi etsittäväkin. Luonnonkirja.
Taivas levisi heleänä yli maailman ja hilpeästi juoksi hevonen lähtien välistä laukkaamaan. Kun he olivat saapuneet
Eräs valkotukkainen pieni poika hyppäsi keskikadulle, peljästyi hevosta ja kaatui. Hevonen meni ohitse, mutta poika jäi vatsalleen hiekkaan ja huusi minkä jaksoi. Toiset, suuremmat, seisoivat syrjässä ja katselivat. »Mitä sinä siellä, kah. Tule pois.» Mutta eihän se; siinä vaan kelloitti ja parkui. Hanna kantoi hänet heidän luokseen.
Ja hän lennätti sitä, kannusti, hoputti, kiihdytti äänellään, liikkeillään, kannuksilla niin, että tuo kookas ratsastaja näkyi ikäänkuin kantavan suurta hevostaan sääriensä välissä, kiidättäessään sitä aivan kuin lentoon. Ja hevonen ja mies kiitivät käsittämättömän nopeasti, syöksyen suoraa tietä eteenpäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät