Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
En ymmärrä oikein, mitä armollinen herrani tarkoittaa. Tahdon sanoa sinulle jotakin, Hultman; minusta on tähän aikaan välistä tuntunut omituiselta, että juuri viime syksynä kadotin kuningatar vainajan medaljongin. Siinä talletin hänen kuvaansa ja hiuksiaan. Sotaan lähtiessämme panetti herttuatar siihen vähäisen kuparisormuksen renkaaksi medaljonkiin.
Vakava oikeuden Jumala, Sua kiitän, että tämä verihurtta Emonsa kohdun hedelmää nyt raataa Ja hänet tuntemaan saa muiden tuskaa. HERTTUATAR. Tuskaani, vaimo Henrikin, äl' ilku: Sun tuskaas itkin minä, Herra tietköön. MARGAREETA. Anteeksi suo: mun kostoa on nälkä Ja kyllält' ahmin nyt sen näkemistä.
HERTTUATAR. Paremmin eikö kannusta sua veljeys? Vanhassa veressäsi rakkautt' eikö Niin kipinääkään? Edwardin nuo pojat.
Ne herrat miks on vangittu ja mistä, Siit' olen tietämätön, armo hyvä. ELISABETH. Mua voi! Näen huoneeni jo kukistuksen. Nyt tiiker' iskenyt on hentoon hirveen; Tyrannin röyhkän sorron alle joutuu Viaton, poljeksittu valtaistuin. Nyt terve veri, murha, teurastus! Näen hengessä jo, miten kaikki päättyy. HERTTUATAR. Kirotut, rauhattomat riidan hetket, Kuin monta teitä olenkaan ma nähnyt!
"Ja pikku herttuatar", sanoi Valeria leikkiä laskien, "on, ikäänkuin hän olisi jotakin aavistanut, pukeutunut tänään morsiameksi." "Teidän kihlajaisjuhlaanne varten minä pukeuduin", vastasi paimentyttö nauraen. "Kun Rooman porteilla kuulin tästä juhlasta, avasin isoisän määräyksen mukaan myttyni ja koristelin itseni."
Surunne kuollut Edward hautaan vieköön, Elävä Edward ilon teille tuokoon. GLOSTER. Rohkeutta, sisko! Syytä meill' on kaikin Tään kirkkaan tähden sammumista surra, Mut tuskaans' ei voi kenkään itkull' auttaa. Anteeksi, äiti; armollinen rouva, En nähnyt teitä. Nöyrään polvill' anon Nyt siunaustanne. HERTTUATAR. Siunatkoon sua Herra!
YORK. He, mummo, hänen imettäjänsä. HERTTUATAR. Jopa! Hän kuoli ennen kuin sa synnyit. YORK. En tiedä, ken sen kertoi, jos ei hän. ELISABETH. Ovela vesa! Mene, senkin viiso! ARKKIPIISPA. Ei suuttumista lapseen, hyvä rouva. ELISABETH. Tyynessä kala kutee, ARKKIPIISPA. Kas, tuossa sanantuoja. Mitä uutta? SANANSAATTAJA. Semmoista, jota kertoa on tuska. ELISABETH. Kuink' onpi prinssin?
Hän sulki silmänsä, ja oli nukkuvinaan, puserrettuansa ensin Johannan kättä ja pitäen sitä yhä sittenkin vielä omassaan. Tällä välin herttuatar oli tullut jonkunmoiseen rukoushuoneesen.
Ja sitten, kun kuningas Renato kysyi tuon tuntemattoman nimeä, joka samana päivänä oli kaksi kertaa ollut voittajana, ääni, joka ei ollut minun, vastasi: 'Se on Aguilar'in kreivi. Oi! minä pyydän teitä, rouva herttuatar, johdattakaa niitä aikoja mieleenne ja myöntäkää, että puhun totta." "Minä muistan", tämä vastasi. "Niin se oli. Niin, oikein, minä muistan sen.
He tulivat kuin auringon välähdys ennen ukkosta hovin pitoja kultaamaan; nuori herttuatar Hedvig Sofia oli unohtanut maanpakonsa ja menetetyn herttuankruununsa nauttiakseen vielä kerran kotimaansa talvisesta ilmasta ja nähdäkseen entistä iloisemman hoviväen parveilevan isänsä palaneissa saleissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät