Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
"François Villon!" herttuatar kertoi vaipuen istumaan ja kätkien kasvot molempiin käsiinsä. "Malttakaa", runoilija innolla jatkoi, "älkää minua vielä tuomitko. Olin viiden-kolmatta vuotias. Seikkailevan elämän sattumat minun saattoivat Provence'en, Renato kuninkaan, teidän isänne hoviin. Oi! silloin en vielä ollut tuo vapaiden ateriain sankari, tuo kapakkain runoniekka.
"Niin, oikein", Villon vastasi, "jotakin tunnustusta ... teille, rouva herttuatar, sekä Jumalalle. Teillä on oikeus sitä vaatia; tapahtukoon se meidän kesken." Hän laskeutui polvillensa. Liikkeellä, joka oli täynnä ylevyyttä, hän kohotti päätänsä ja työnsi taaksepäin pitkän, ruskean tukkansa, jota muutama valkea suortuva hopeoitsi.
Sitten alkoi hän piirittää Nancy'ä, joka hänelle hyvinkin pian aukaisi porttinsa. Jolanda herttuatar sekä Johanna d'Harcourt saapuivat sinne pari päivää jälkeenpäin. "Serkkuni", Renato sanoi, "sydämmeni salaisen haavan tunnette; mutta minä tahdon sen parantaa nyt. Auttakaa minua... Se on puolison käsi, jonka teille tarjoon."
Hän kuuli, voimatta kuitenkaan ymmärtää, muutamia sanoja, joita nuori herttua, hänen äitinsä ja tohtori vaihtoivat keskenänsä. Vihdoin tuo viimeksimainittu veti esiin viittansa alta pienen pullon ja ojensi kätensä tarjotakseen sitä sairaalle. Jolanda herttuatar tarttui siihen, aukaisi korkin ja pani sen poikansa käteen. Renato jo nosti sen huulillensa...
Runoilijan silmäys näkyi pyytävän selitystä. Käden liikkeellä herttua käski toverinsa vastata. "Rouva herttuatar", hän lausui, "oli poikansa tietämättä itse lähtenyt kantamaan viimeistä valitusta Ludovikin tuomioistuimen eteen. Ramswag veljekset, kaksi ritari-nimeen kelvotonta, olivat tarjouneet hänelle saattajiksi.
Paitsi Oakhurst oli siinä seurassa eräs nuori nainen, yleisesti tunnettu nimellä "Herttuatar", toinen nainen, jolle "Punaviitta" oli pantu nimeksi ja parantumaton juomari "Billy eno", joka oli pahan luulon alaisena varkaudesta kaivoksissa ja muuallakin. Ohitse kulkevat eivät virkkaneet mitään tuolle matkueelle ja aseellinen vartijakunta oli myöskin vaiti.
Kädessä kaikk' on Herran. Minne matka? PORVARI. He, meidät haastettu on oikeuteen. PORVARI. Niin minutkin; no, tehdään sitten seuraa. Neljäs kohtaus. Lontoo. Huone hovilinnassa. ARKKIPIISPA. Olivat viime yön Northamptonissa, Ja Stony-Stratfordissa ensi yön, Ja täällä huomenna tai toisena. HERTTUATAR. Sydämmestäni halaan nähdä prinssin; Lie kasvanutkin viime näkemästä.
Mutta se suutelo annettiin niin paljon tulisemmin kuin mitä siitä mahtavasta suojelijasta olisi voinut arvata, että Katri, siinä luulossa että herttuatar oli hulluksi tullut, kovasti huudahti. "Vaiti, narriseni! Minähän se olen Rothsayn Taavetti!"
Herttua istui ääneti sanattoman tuskan vallassa ajatellen itsekseen: »Kyllä kohtalomme sentään on kova, että tämän häpeän piti tapahtua herttualliselle suvullemme, ja että sen näin piti sammua, mutta tapahtukoon Sinun tahtosi, Herra». Herttuatar huoahti: »Voi kuinka julmaa onkaan menettää ainoa, rakastettu lapsensa teloittajan surmaamana!
ELISABETH. Ei kaiketikaan; York, mun poikani, Mitassa, kuulen ma, jo hänet voittaa. YORK. Niin, äiti; mutta minä sit' en tahtois. HERTTUATAR. Kuin, nuori lanko? Hyväksihän kasvu. YORK. Näet, mummo, setä Rivers kerran sanoi, Kun illasteltiin, kasvuss' että voitin Jo veljeni; "niin", sanoi setä Gloster, "On yrtti hento, mutta ruhka rento."
Päivän Sana
Muut Etsivät