Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Ja sentään kiitän minä Herraani Jumalaan siitä, että minä voin taistella ja tahdon taistella, sillä minä olen nähnyt niitä, joilta sekin onni on otettu pois jo syntymässä. KAIKKIVALTA: Keitä ne ovat? Jäätyneiksi sieluiksi tahtoisin minä niitä nimittää. KAIKKIVALTA: Eivätkö he ... sula ... koskaan? TUOMAS: Eivät. He jäävät sinne, missä ovat, ikuiseen yöhön ja pakkaseen.
Mutta sillä kertaa tuntui, kuin olisin ollut aikeessa tehdä suurimman syntini, niinkuin olisin ollut elämäni suurimmassa ristikohdassa ja mennyt kieltämään herraani ja mestariani juuri silloin kun hänet tunnustin. En voinut seisoa kiusausta vastaan, ja minä lankesin! Uskonhan minä, äiti, uskon kaikki! sanoin hänelle, kun kohtaus oli mennyt ohitse. Ja uskot, että on elämä kuoleman jälkeen? Uskon.
VIOLA. Parempi virkaani, vaikk' on se hyvä; Ylimys olen. OLIVIA. Herttuan luokse menkää: En häntä lemmi, viesteistään en huoli, Jos ette itse tulle kertomaan, Miten hän tämän kestää. Hyvästi! Ja kiitos vaivoistanne! Tässä muisto. VIOLA. Rahanne viekää! Palkasta en tullut; Herraani palkitkaa, mut älkää mua. Kiveksi lempi tehköön sydämmen, Jot' armastatte kerran!
KAIKKIVALTA: Eikö totta, isä: te olette syntynyt kiirastuleen? KAIKKIVALTA: Sen olen minä aina nähnyt teistä. Sillä te kärsitte aina. TUOMAS: Aina. Enkä minä kuitenkaan voi olla kiittämättä Herraani Jumalaani siitä, että hän teki minut maan tomusta, mutta puhalsi elävän hengen minun sieraimiini! KAIKKIVALTA: Jumalan kuva kärsii teistä.
Siis olen kaksisataa tuhatta piasteria eli kolmetuhatta mittaa jyviä velkaa. Mistä siis tässä elämää pidetään? huusi pasha, iskien hurjasti silmänsä molempiin kokonansa hätäytyneihin päällekantajiin. Tämäkö se kunnioitus mikä osoitetaan herraani sulttaania kohtaan? Pitäisikö sotamiesten jotka suojelevat jumalisia pyhiinvaeltajia kuolla nälkään erämaassa?
Minä koetan tehdä työtä Herraani varten, mutta työni on vaan puolinaista ja jää semmoiseksi, kunnes löydän hänen, kunnes kovimmat tunnen. Ja minä tahdon vaeltaa halki koko maailman, siksi kuin kuolen, mutta minä tahdon etsiä häntä." Philo kääntyi pois ja peitti kasvonsa molemmilla käsillään.
CAESAR. Nouskaa, pyydän. Ei polven notkistusta! Nouse, nouse, Egyptin valtias! CLEOPATRA. Siis jumalten se On tahto. Herraani ja voittajaani Totella täytyy mun. CAESAR. Pois arka huoli! Vääryytenne, vaikk' onkin verihimme Se kirjoitettu, sallimuksen työnä Pidämme vain. CLEOPATRA. Maailman valtaherra, En niin voi ajaa asiaani, että Sen puhtaaks saisin.
Silloin sanoin minä, ett'ei hänen tarvitse kutsua minun herraani käeksi, olkoon hän millainen tahansa. Kummellund. Onko nyt kummia kuultu? Tuomas. Ja minä sanoin, että minun isäntäni on yhtä hyvä kuin hänenkin. Minun isäntäni on samalla majuri ja ritari, ja hänellä on kunniamerkkiä ja nauhoja, sanoin minä. Kummellund. Se oli hyvin sanottu, poikani; No mitä hän siihen vastasi? Tuomas.
"Minä uskon ja tunnustan, ett'en minä omasta ymmärryksestäni ja voimastani taida Jesukseen Kristukseen. minun Herraani uskoa eli Hänen tykönsä tulla; vaan Pyhä Henki on minun siihen evankeliumin kautta kutsunut, lahjoillansa valistanut, oikiassa uskossansa pitänyt, pyhittänyt ja vahvistanut; niinkuin Hän koko kristikunnan mailmassa kutsuu, kokoo, valaisee, pyhittää ja totisen ja oikean uskon kautta Jesuksessa Kristuksessa varjelee; jossa seurakunnassa Hän minun ja kaikkein muiden uskovaisten synnit joka päivä armollisesti anteeksi antaa, ja sitte viimeisenä päivänä minun ja kaikki muut ihmiset kuolleista herättää, ja niin minulle ja kaikille Kristin-uskovaisille ijankaikkisen elämän antaa.
"Ketä tarkoitatte?" kysyi rouva. "Herraani ja Jumalaani", vastasi hän; "Jesusta Kristusta, joka edestäni kuoli ristillä. Se oli monta vertaa pahempaa. Hän ei koskaan ole jättänyt, eikä hyljännyt minua. Olen valmis Hänen tahdostaan menemään minne hyvänsä." "Oletteko varma ett'ette ole kipeä?" kysyi rouva levottomana.
Päivän Sana
Muut Etsivät