Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
LALLI. Poikamme niin... KERTTU. Ilmari... LALLI. Hän aivan... KERTTU. Lapsemme... LALLI. Hän onko kuollut? Haa! kurja! Sinun onnettomuus perii! KERTTU. Hän elää... LALLI. Sinun äänes vapisee... Kuink' onkaan lapsen laita? Vastaa suoraan! KERTTU. Hän ompi terve... LALLI. Terve! Konna paha! Kasvatiksi Ma annoin hänen pispa Henrikille. LALLI Nyt mitä kuulin! Pispan kasvatti!
Tosin se Henrikiä vähän nauratti, mutta ei hän sentään jäänyt ulos, vaan meni sisälle. Uuno oli sytyttänyt molemmat kynttilät ja käveli takitta edestakaisin, peukalot liiviaukoissa ja paperossi hampaissa. Hän oli jo saanut huoneen täyteen savua. Nähtävästi hänellä oli jotakin sanomista Henrikille, mutta hän odotti, että Henrik rupeaisi riisuutumaan.
Ehkä se toi mukanaan tärkeitä uutisia Henrikille. «Elise kultani!» lausui laamanni hellästi nuhdellen, «minkävuoksi tuommoista levottomuutta, tuommoista ymmärtämätöntä pelkoa. Minä myönnän että olisi suuri ilo meille kaikille, jos Henrikin onnistuu saada hakemansa virka. Mutta jos hän ei sitä saa no niin! silloin voi hän onnistua saamaan jonkun toisen jonkun ajan kuluttua.
Mitähän niillä on oikein? sanoi Uuno Henrikille, kun he olivat kuistilla. Varmaan oli jotain jo ennenkuin me tulimme. Se näyttää olevan aika lailla olevinaan.
Holtin tervehdittyä syntyi hetken hiljasuus. Vihdoin Elina katsoi ylös häneen ja ompeluansa pois panematta hän sanoi: "Kuulin tarjonneesi Henrikille paikkaa sinun luonasi", ja hänen kasvonsa olivat taas kalpeat ja silmät omituisesti tiirillään. "Niin minä olen " Holt alkoi vitkalleen, melkeinpä ujosti; vaan Elina ei sallinut hänen jatkaa.
Yksi asia kehotti kovasti lukemaan sittenkin filosofiaa: Henrikille oli Kantin lukemisesta niin suurella voimalla selviytynyt filosofian probleemi, että oppia maisterintutkintoa varten vaadittu kurssi näytti nyt ihan vähäpätöiseltä asialta, muutaman kuukauden työltä.
Ellen katseli vapaasti Henrikiä; tämän silmät olivat tavan mukaan muualla, ja hänen kätensä vapisi. Samassa päästi Ellen huudon. Isä oli vaipunut taaksepäin. Verikuohua näkyi hänen suupielissään ja silmät pyörivät hänen päässänsä. Juokse, juokse! huusi Ellen Henrikille. Tohtori on tuskin vielä ehtinyt kartanosta ulos.
Tietysti tämä asia todisti, että Gabrielilla oli yhä muistissa Henrikin silloinen sydämmetön neuvo, jonka Gabriel tietysti oli kertonut Ingridille ja he nyt olivat jättäneet ilmoittamatta Henrikille häistänsä.
Rosa oli seisonut silmät maahan luotuina ja posket punasina, mutta nyt hän katsahti äkkiä ylös: Minä voin sen tehdä, sanoi hän ja ojensi molemmat kätensä prinssi Henrikille, joka raivoisan onnellisena sulki hänet syliinsä. Voi, teitä, mielettömät lapset! sanoin minä ja asetuin salin ovelle estääkseni ainakin tällä hetkellä kenenkään menemästä verannalle. Seuraavana päivänä julaistiin kihlaus.
Näistä asioista hän sittemmin kirjoitti Henrikille ja oli kirjeessä sanottu muun muassa näin: "Vanhaa kotia olin lähtenyt katsomaan, sanoakseni hyvästi sille, ilmoittaakseni sille raukalle, ettemme koskaan enää tule sinne. Mutta minä en löytänytkään sitä ollenkaan. Se oli mennyt ennen minua. Ei mitään semmoista ole enään olemassa, Henrik. Se kaikki on vaan muistoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät