Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Aloille tultiin tuntemattomille, Jonn' ennen meit' ei kenkään saapunut, Ohitse saarten, jotka Henrikille Jalolle vaan ol' ensiks' tunnetut, Entisten morilaisten seutuville, Jotk' Antheus ol' alleen laskenut, Ne maat jäi vasemmalle puolellemme, Jos mait' on oikealla, tienneet emme.
Hanna näytti olevan hänen lähtöpäivänänsä ikäänkuin taas epäselvillä hänestä. Tämä tuotti vieläkin Henrikille jonkinlaista mielihyvää, sillä se antoi hänelle tunnon, niinkuin yhä vieläkin olisi joku mahdollisuus jäljellä kääntää asiat toisin päin. Kun hän oli jo jättänyt muille hyvästi ja tuli Hannan luo, sanoi tämä tahtovansa tulla häntä saattamaan parkkiin kivisiin porttipylväihin saakka.
Uunon viimeiset sanat, kun hän jäi asemasillalle ja antoi Henrikille kättä Turkuun lähtevän vaunun etuselle, olivat: Ja muista nyt panna se Gabriel oikein lujalle, pidä siellä oikein kenraalisiivous. Ehkä me sen vielä saamme ihmisten ilmoille. Kyllä koetan parastani, sanoi Henrik. Sitten juna vihelsi ja läksi.
Myssypäinen kätilö-mummo toi Henrikille hymyillen tohvelit ja sytytti pöytälampun. Käski maisterin panna maata tuonne ylähuoneeseen, mutta kun minä kerroin, että maisteri sanoi tahtovansa valvoa, sanoi hän olevansa siitä hyvillään puhui kätilö. Ja sanokaa, etten ummista silmiäni ennenkuin kaikki on onnellisesti päättynyt, ja että olen valmis auttamaan, jos vaan suinkin missä voin.
Mutta noin vaan sanoa: ei ja ei ... se ei vaikuta kehenkään hyvin, tiedätkö. Minäkin olin siihen ajatukseen paneutunut, olimme suunnitelleet kaikki valmiiksi oman huoneen Johan Henrikille, kun hän tulee ylioppilaslakki päässä, ja Alfille ja Elisabetille ja hänen sulhaselleen. Ja sitten kielto perheen isä ei sitä tahdo»...
Herrain keskustelu tuli Henrikille yhä sekavammaksi sen johdosta, että yhä useampi puhui yhtaikaa ja kaikki yhä kovemmalla äänellä.
Johannes olisi heti vienyt kaikkia paikkoja katsomaan, mutta Alina välttämättä tahtoi ensin istumaan ja juotatti kahvia sekä näytti lapset ja pani ne kumartamaan Henrikille. Mamma käytti kaikissa huoneissa.
Gregorius oli aluksi kehoittanut Henrikkiä päästämään vapaaksi saksilaiset piispat, joita hän oli vanginnut, sekä antamaan takaisin heidän kirkkonsa ja tiluksensa. Investituura kuitenkin oli tärkein riidanaihe. Viimein lähetti paavi Henrikille käskykirjeensä hengellisten asettamisesta, ilmoittaen tahtonsa ja uhaten pannalla jokaista, ken ei sitä totellut.
Hm, pani Johannes ja antoi kirjeen Henrikille. Henrik kalpeni eikä voinut sanoa mitään. Johannes vaipui mietteihin ja hänen silmänsä pysähtyivät yhteen kohti. Se poika tarvitsisi vitsaa, eikä mitään muuta, sanoi Uuno tullen salista etehiseen, peukalot liivin aukoissa. Hän oli nähtävästi jo puhunut mamman kanssa ja sanonut mammalle samaa.
Mutta Henrikin katsahdukseen Johannes kohautti ja taas laski päänsä niin, että Henrik ymmärsi, että vaikka mamma ja Alina puhuvatkin sovussa Aarnesta, se ei kuitenkaan merkitse mitään. Tämän mykän ajatusten vaihdon kautta Johannes ikäänkuin antoi Henrikille luvan ajatella ja arvostella heidän perheellisiä asioitaan, ja Henrikistä tuli entistä lämpimämpi olla.
Päivän Sana
Muut Etsivät