Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Petrea luki englannin kieltä hänen kanssaan, toimitti pieniä pitoja hänelle ja koko perheelle, itki Saaraa joka ilta ja mietti joka aamu «Maailman luomista», sillä aikaa kuin hänen hyvät vanhempansa yhä tarkkaavaisemmin pitivät huolta hänen kehityksestänsä. Ei kellekään kuitenkaan nykyinen perheentila tuottanut niin suurta nautintoa kuin Henrikille.
Ja hän, nuori herraseni!» hän lausui Henrikille äkkiä tarttuen hänen käsivarteensa ja katsellen häntä tutkivasti, «tule kanssani, sillä minun pitää saada hänet vähäsen käsiini, minun!» Ei ollut minutinkaan vertaa menetettävää. Kova verentungos sydämmeen sai nuoren miehen hengenvaaraan. Assessori repi häneltä nutun yltä ja iski suonta samassa silmänräpäyksessä kuin Henrik meni tainnuksiin.
Niin iloista kuin Henrikin olikin saada kirje Gabrielilta ja lukea tämmöisiä ystävyyden sanoja Ingridiltä, jonka hän luuli ikipäiviksi jäävän hänelle vihamieliseksi, oli tämä kirje Henrikille kumminkin aivan käsittämätön, täydellinen arvoitus.
Seuraavana päivänä toi kaupunginlähetti Henrikille Uunolta kirjelapun, jossa oli kiertopiletti tutulle Oulun radan asemalle ja sieltä takasin. Henrik ei ensin älynnyt mitä tämä merkitsi, mutta löi sitten yhtäkkiä kädellään otsaansa. "Se ymmärsi minut väärin!" ajatteli hän ja hänen tuli samalla sekä sääli Uunoa että vähän vaikea olla hänen tähtensä.
»Tässä on Alfilta kirje», hän sanoi Johan Henrikille, joka astui eräänä aamuna sisään äidin vaihtaessa pukua. »Hän iloitsee siitä, että hänellä on vain parin tunnin matka Dresdeniin, jonne hän aina voi lähteä musiikkia kuulemaan.
Mennessä sanoi Johannes Henrikille: Kummallista, ensi silmänräpäyksessä, kun luin Gabrielin kirjeen, heti ajattelin: mitähän kallista minulla on, jota voin myydä ja lähettää rahat Gabrielille. Enpä olisi niin ajatellut, jos joku vieras olisi pyytänyt; olisin vaan tyytyväisenä sanonut: ei minulla ole. No onhan siinä sentään suuri eroitus.
Hän repi nyt tarkasti ruohot Hannan pallon edestä, mutta tuli itse viimeisenä ja sivuutti kaikki, lennättäen Hannan pallon kentän ulkopuolelle ja auttaen neiti Seligin asentoon. Uuno teki parastaan, mutta kun hänen aikeensa tulivat tyhjäksi, hermostui hän taas Henrikille, joka ei ollut kuitenkaan siitä nytkään tietääksensä.
Viléni itse sattui olemaan hyvin likainen, samoin hänen vaimonsa. Henrikille levitettiin karkea, verrattain puhdas lakana vuoteen yli, ja pyydettiin siihen istumaan, ettei likaantuisi. Hän koetti keskustella, mutta siitä ei tullut mitään, Viléni töllötti ihan juuri niinkuin se mies siellä raittiusravintolassa. Jokaiseen Henrikin lauseeseen hän huusi: joo, joo, eikä mitään sen enempää.
Ole vaan ihan rauhassa. Niin, sanoi Alina, tiesinhän minä, että sinä ymmärrät minua. Ja hän antoi kättä Henrikille kyynelten puhjetessa hänen silmiinsä. Heidän mennessään, kutitti myöskin Henrikin nenää. Henrik oli nyt kaksinkertaisesti perheen sisäisimpiin asioihin vihitty. Ja se teki hänet tavallaan onnelliseksi tässä onnettomuudessa.
Hyvää yötä sanoessa Alina pidätti Henrikin kättä niinkuin olisi tahtonut jotakin sanoa, mutta muutti sitten aikeensa ja vaan itsekseen huokasi. Hän meni ensimäisenä ulos huoneesta. Henrikille ja Uunolle oli makuusijat valmistetut saliin. Sänkyjen puutteesta oli toinen sija laitettu lattialle. Henrik sanoi rakastavansa maata lattialla ja otti siis sen sijan.
Päivän Sana
Muut Etsivät