Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
No, annahan kuulla; olenpa oikein utelias! BERTHA. Sinä tiedät kyllä, mitä tarkoitan. Tunnusta vaan kaikki! Olen valmis pahintakin kuulemaan. AKSEL. Mitä hittoa? En toden totta ymmärrä, mitä tarkoitat! BERTHA. Kuinka hennot noin teeskennellä vaimollesi, Aksel! Sano minulle, kenen seurassa olit eilen illalla! AKSEL. Yhäkö tuota juttua kestää? Sano itse, koska näyt sen tietävän!
Niin liittyivät nämä hennot taimet toisiinsa siten paremmin myrskyjä kestääkseen. Kauniina vuodenaikana he joka sunnuntai kävivät kuulemassa messua Pamplemoussen kirkossa, jonka tapulin näette tuolla alhaalla tasangolla.
Ja se kalpea ja hieno nainen kävi entistä kalpeammaksi ja hienommaksi, kun lemmen kukka hänen sydämmessään hukkui toisen naisen sydänvereen. Ja hän katsoi kylmästi siihen toiseen naiseen ja varoitti häntä koskaan enää kantamasta sydänvertaan pyytämättä kenellekään. Ei kestä hennot lemmen taimet pyytämättä vuodatettua sydänverta.
Ol' lehdet hennot koivuilla ja kukat pihlajalla, kun painoin immen povellein puun valkolatvan alla. Vait hiipi hetket kultaiset, voin kuulla sykkeet parmaan; näin valoks, innoks elämän Ylämaan Meerin armaan. Toi ero pitkät syleilyt ja valat lujain liittoin; taas yhteen tulla luvattiin, jäähyväisiä viittoin. Mut oi, jo ruusun äkkipäin vei vilu kuolon karmaan!
Suomehen jos voisin teidät tuoda, toisin, että maamme pohjoinen aina kantais keväimen, toisin tuoksun kiihkeän, vuoren aina vehreän, ah, te kukat helmikuun, kukat Pinciolla! Vaan te hennot kukkaset, kukat Pinciolla, ette kestä noita pohjan taisteloita. Kotianne varten vaan synnyitte te kukkimaan. Eihän viinirypäleet pohjanmaille eksyneet, eikä kukat helmikuun, kukat Pinciolla.
Ja Elsassa itsessä näytti muutos vaan semmoiselta, joka vaihtaa kevään hennot värit varjostelevien lehtien vehreään. Kristofer on kasvanut pojan jyrkkätietoisuuden kannalta miehen voimaan ja suojelevaan hyvyyteen. Setä Cottan sokeus näyttää tekevän hänet varsin arvokkaaksi, että kaikki hellästi ja kunnioituksella pitävät huolta hänestä.
Ken sydämmet nuo hennot lävistikään, Sun pääsi ohjaton se ohjas iskun. Oli tylsä varmaan murhaveitsi, kunnes Sun kovan sydämmesi hiomana Se karitsaini sisuksissa riehui.
Viktor kuinka hennot olla noin kylmä ja välinpitämätön ? VIKTOR. Sinä et tiedä, Sylvi, kuinka tämä minua kiusaa... SYLVI. Kiusaa? Armas, mikä sinua kiusaa? VIKTOR. Etkö sitten ymmärrä, että me nyt ja vast'edes aina olemme kauvempana toisistamme kuin koskaan ennen? SYLVI. Ei, sitä en tosiaankaan ymmärrä. Enhän ole enää toisen vaimo en edes nimeksi.
ELISABETH. Oi, prinssi raukat! hennot pisku piltit! Suloiset ummut, viel' ei puhjenneetkaan! Viel' ilmassa jos sielusenne lentää, Ijäiseen tuomioonsa kiintymättä, Liidelkää vaiheillani liihosiivin Ja kuulkaa äiti-raukan valitusta. ELISABETH. Niin kurjuus vei mult' äänen, että kieli, Parusta uupunut, on vait ja mykkä. Edward Plantagenet, miks olet kuollut?
"Kuinka sinä siis uskallat", lausui äitini "sinä tiedät, etten tarkoita, kuinka sinä uskallat, Peggotty, vaan, kuinka sinä hennot saattaa minut niin alakuloiseksi ja lausua semmoisia katkeria asioita minulle, vaikka hyvin huomaat, ettei minulla ulkopuolella tätä paikkaa ole yhtäkään ystävää, johon kääntyä!" "Sitä enemmän syytä", vastasi Peggotty, "sanoa, ettei tämä kelpaa. Ei! tämä ei kelpaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät