United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin hän aina oli kärsivä ja hellä, kului kuitenkin hänen aikansa täyttäessänsä kovan miehensä tahtoa.
Vaan riehu, vanhus, se ei paljon paina, Hän laulussani elää nuorna aina. Naisnäkö sull' on, luonnon muodostama, Poveni valtiatar valtias, Naissydän hellä, vieno, aina sama, Ei viekkaan naisen tapaan oikukas; Naissilmäs kirkas on, mut vakavampi, Mi kultaa kaikki, mihin katsahtaa; Varis on miehen, muita miehuisampi, Se miehet, naiset, kaikki lumoaa.
Mutta hänen puolison valintansa oli ennen kaikkea todistanut, miten viisas ja hellä hän oli, hän, tuo aina iloluontoinen tyttö, joka lauloi aamusta iltaan.
Eversti oli perin rehellinen soturi, hyvä ihminen, vaan ennen kaikkia hellä isä; hän oli Villiamille osottanut suurta hellyyttä, ja hänellä oli suuri ansio isättömän ja äidittömän pojan huolelliseen kasvatukseen; hän rakasti häntä sydämestään ja oli toivonut että lähemmät siteet olisivat heitä toisiinsa yhdistäneet.
Kaikki luonto kauhistuupi Kuolon tullessa tupahan, Hellä luonto hämmästyypi Tuohon tuimahan tapahan, Kun ei malta vanhemmilla Yksin lastensa ylitse, Eikä puolta puolisolta Toisen puolesta puhua; Ei ole lapsilla lakia, Viepi vanhemmat molemmat, Syöpi kuolema kumohon. Tämän Aatami aloitti, Luoja lopun tietäneepi, Aatami isä imeisten, Eeva äiti ensimmäinen.
Ja Ewelyn, joka muutoin kaikissa tiloissa on niin käskevä ja jyrkkä, on tämän tautivuoteen ääressä nöyrä ja hellä ja kantaa kärsivällisesti kaikki, mikä sairaan päähän pistää.
Muistan katsehesi, Kuningas Totuuden maasta tullut, armias Kaikille, hellä, nöyrä, kärsivä, Kuitenkin jalo, uljas, ylevä Kuin jumalista joku tullunna Ihmiseks' oisi oi, ken katsoa Voi silmihisi taivas, puhtaus, Kuin Jupiterin pyhä leimaus Polttava tulikiivaudessaan, Niin oli katsehesi ainiaan Tutkiva sydänjuuriammekin, Vaikk' ihanasti säälin kyynelin Katselit läpi sielun syntien, Anteeksi annoit erehtyvillen.
Etäällä taivaan rannassa näkyivät suuren kylän terävät katot ja kaivon vintin viistoinen selkäpuu. Joka pensaasta kaikui satakielen hellä kaiholaulu. Taivaan tähdet loistivat kullankiiltävinä tummansinisellä pohjalla.
Vuosisatoja sitten alttari oli kadonnut, mutta vielä oli pystyssä vanha, komea oliivipuu, jonka varjossa kerran oli seisonut jumalattarelle omistettu kuvapatsas. Puun ympärillä tuoksuivat kukat, joita Mirjamin hellä käsi hoiteli ja joita hän usein oli taittanut rakkaimpansa morsianta varten.
Olisi melkein valmis luulemaan, ett'ei hän laisinkaan pidä väliä ihmisten vaiheista. Oli aika jolloin tuo vaimo oli hyvinvoivan käsityöläisen Jakobson oli hänen nimensä hellä puoliso. Hänellä oli silloin sievä onnellinen koti Merimiehen kadun varrella. Ahdas ja yksinkertainen se tosin oli, mutta tarpeeksi mukava, hänen voidakseen tyytyväisenä hoitaa siellä melkoisen suurta perhettään.