Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Paisuu milloin kosken kuohunnaksi, Myrskyn mylvinnäksi raivostuupi, Milloin helkkyy hellin kaihonkielin, Kaihonkielin sekä toivonmielin, Kunnes sointuu yhteen luonnon soiton kanssa, Kunnes tuntee varmaan angen asemansa, Kunnes hiljaa, hiljaa luonnon kannelkaiku Rinnassamme sammuu, sammuu, sammuu.
Joukon yllä Keihäät välkkyy, Kalvat helkkyy, Siin' on Froden rakuunaa. Kalvat korjat, Ruoskat sorjat Järjestääpi. Päin, te orjat! Eespäin, orjat! Eespäin iskuin ja potkuin, näin, Ett'ois Grotten rattaat norjat Verestänne, sapestanne, Ruhjotuista ruumiistanne. Päin, päin, Uhrit, näin!
Vaan suru kuuluu nyt siell' istuvan, ankea kaipuu, siitä kun nuoren, kapteenin piti Turkkia vastaan taistoon mennä ja appelahan sulo puoliso jättää. Harvoin kieli se helkkyy nyt klaverissa, ja soitto ei ilotanssiin vie, talo vierait' ei ole täynnä. Yksin puoliso kapteenin vait itkevi, surren riemua menneen lemmen kuun, sekä kehtoa soutain, kaihoja laulavi lapselleen, jota ei isä nähnyt.
Kaks lempiväistä milloin Eroaapi toisistaan, On murhe suuri silloin, Suru suurin päällä maan; Ja kaihon ääni soipi vain: »Hyvästi ijäks, armahain!» Kun tunsin, että multa Eroaisi armas pois, Oli niinkuin päiväkulta Kadonnut taivaalt' ois, Ja outo kuiske kuului vain: »Hyvästi ijäks, armahain!» Kaikuja muilta mailta I, 1907. H. Heine. Hiljaa helkkyy sielussain Armas sävelkaiku.
Taas on kevät pohjanmailla, Suomi suloissansa; Ilmass' ilo helkkyy, Järvet välkkyy, Vapaat kahleistansa; Kilvan kansa yhtyy, Riemuin ryhtyy Elon työhön; Taaskin isänmaalle Armahalle Koittaa huomen, Keväthuomen, Taaskin tulevaisuuteensa Luottaa kansa Suomen. Oikeuden varmassa Turvassa Varttuu, kasvaa kansa vakaa; Kansan onni Ruhtinaalle takaa Palkan parhaimman.
Päivän Sana
Muut Etsivät