Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Taisitpa saarnata virkaeron itsellesi, sanoi Paavo. Täytyihän sanoa, mikä oli sydämellä. Jopa joo, se pitää sanoa, mutta saanetko kuitenkaan näitä Kontolan suruttomia väkisin taivaaseen ajetuksi. Helander näytti hämmästyvän ja ikäänkuin pettyvän. Antero näki Naimin ja Kaarinan tulevan kirkon portista ja rientävän kiireesti pappilaan.
En minä voi niitä synkkiä kirjoja ottaa edes käteeni, niiden mustat kannetkin jo peloittavat minua. Sinun pitäisi ainakin kuulla heidän puhuvan. Mutta eiväthän ne puhu mitään. Kyllä Helander puhuu joka sunnuntai. Ja minun pitäisi mennä kuulemaan, mitä Helander puhuu! Kuinka hän haukkuu ja halventaa pappaa! Ei ikimaailmassa. Ei hän enää sitä teekään.
Mitä ne ajattelevat, kun ei kuulu sulhasta vihille! No, kas nyt tulevat jo noutamaan. Hän avasi oven pimeälle ullakolle, kun kuuli avainta haparoitavan. Helander ja Lauri tulivat sisään. Hei, hei, täällähän se sulhanen vain ... nauroivat he häntä vastaan. Käykää sisään, käykää sisään, tervetuloa, mitäs kuuluu? Hyvää vain, hyvää vain.
Sillä eihän Helander olisi sitä kuitenkaan käsittänyt, eihän hän ollut siitä hänelle koskaan puhunut, eikä ollut nytkään tarvis. Robert oli sen silloin ymmärtänyt hän paremmin kuin kukaan muista. »Aina se tuon tuostakin edessäni kangastelee täällä Lapin tuutereilla ajellessani se sinun haaveesi» oli hän kerran kirjoittanut. He olivat kiertäneet sakastin peräitse kirkkomäelle.
Hyvää ja kaunista, kertoi Helander merkitsevällä painolla. Niin, tarkoitan semmoista, joka ylentää mieltä ja antaa uutta sisältöä elämälle. Se oli nyt Naimista tyhmää ja sopimatonta, mutta hän ei osannut muutakaan. Tai toisin sanoen »uudestisynnyttää» niinkuin setä sanoi. Niin, tavallaan kyllä mutta ei pappa tarkoittanut sitä niin kuin te tahdotte selittää ... enkä minäkään sitä.
Mitä on jälellä siitä, mikä meissä silloin ylinnä kuohui? Hetkellinen kaiho tuota entistä valtasi hänen mielensä. Miten olikaan innostuttu! Mitä kaikkea olikaan suunniteltu! ja miksi oikeastaan sitä kaikkea sitten niin turhaksi tuomittu? Miten sinä nyt muuten siellä menestyt uudessa toimessasi? kysyi Helander, isäsi entisessä pappilassa, nuoren emäntäsi kanssa? Siinähän menee.
Ehkä eivät, ehkä eivät ... sinä olet niin kauhean arka niistä heränneistäsi... Sillä minä tiedän... Mamman ei pitäisi enää puhua pahaa Helanderista, kun mamma tietää... Ei se nyt se vielä mitään merkitse... Mikä niin? kysyi Lauri. No, ei muuta kuin että Helander on ollut pyytävinään anteeksi papalta kesällistä saarnaansa. Ohhoo, vai niin? todellakin?
Kun kannekirja oli luettu, pyysi Helander saada huomauttaa, että syytös hänen toimistaan ja esiintymisistään papinviran toimittamisessa ei kuulunut kihlakunnanoikeudelle, vaan tuomiokapitulille.
Kyllä hän on täällä, vastasi Helander tyynesti. Kenen kanssa se on tänne tullut? Siinä suhteessa en voi tyydyttää herra pastorin uteliaisuutta, mutta en luule sen muuten vaikuttavan asiaan. Se herätti naurua molemmin puolin pöytää ja vakavain heränneidenkin miesten kasvoilla vilahti hetkellinen hymähdys. Todistajat saivat vannoa valansa ja astua ulos.
Eikös niin Enokki? NOKKI. Kyllä minä koetan, vaikka en tohdi mihinkään lupaukseen sen asian suhteen mennä. ILLI. Susanna rouvalle olet ollut häijy ja se on pahasti tehty. NOKKI. Häijy olen ollut, se on tosi mutta nyt kadun pahaa käytöstäni. Rouva Helander, antakaatte minulle anteeksi. Sydämmestäni sen suon Enokki! On sitä syytä ollut minussakin mutta tästäpuoleen sen muuttuman pitää.
Päivän Sana
Muut Etsivät