Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
He puhuivat sen semmoista ilmoista ja muista, sill'aikaa kun Helander selaili kirkonkirjoja ja merkitsi niihin jotain taskukirjastaan. Tuon tuostakin katsahti hän Anteroon kirjan yli niinkuin tarkastellen jotain. Mutta kun hän meni, pyysi hän käymään Honkaniemessä, syntymäsijoja katsomassa. Hän oli nähtävästi hänkin niinkuin Hannakin jotain kuullut. Antero kiitti ja sanoi tulevansa.
Sakastin ovessa oli seisonut Lauri, ikäänkuin uhmatakseen, kädet ristissä rinnan päällä, pihtipieltä vasten nojaten; hänkin siitä katosi, ja Helander jatkoi yhä kiihtyen: Semmoista on elämä täällä!
Heidän kohdalleen tullen aikoi Helander mennä ohitse, mutta kun Naimi tervehti häntä ystävällisesti ja hän lakkiansa nostaessaan pudotti keppinsä, pysähtyi hän. Kuinka Maria voi? kysyi Naimi. Kiitos, kyllä hän voi hyvin. Entä pojat, kuinka ne voivat? Hyvin ne voivat nekin. Sinä et tiedä, Naimi, että pikku Martti on kuollut, huomautti Kaarina. Kuollut? Siitä ette ole mitään kirjoittaneet?
Helander puhui edelleen: Mitä muuten tulee tähän Suomen kansan vapauttamiseen sen vuosisataisista kahleista ja ikeistä, niin näyttää minusta siltä kuin olisi Herralla ehkä ollut omat tarkoituksensa siinä, että hän on pitänyt sitä riippuvaisuuden, köyhyyden ja puutteen puristimessa. Niinkuin minuakin, ajatteli Antero. Hän on meitä kasvattanut vähän niinkuin Israelin kansaa ennen muinoin.
Et olisi ehtinyt saada kirjettä. Niin, mitäs niistä nyt kaikista kirjoittamaan, sanoi Helander. Syntyi äänettömyys heidän seisoessaan sakastin perässä. Naimilla oli hauska pääkaupungissa? virkkoi Helander häntä yhä tarkastaen. Oli niinkin. Naimi koetti kestää katsetta ja voittaa sen. Oli niinkin, hyvin hauska. Siellä sai kuulla niin paljon hyvää ja kaunista.
Helanderin rouva tuli sisään ja kuiskasi jotain miehelleen. Helander kuului sanovan jotain Laurille, joka sitten meni toiseen huoneeseen. No, ja kertokaahan sitten, mitä ukko muuten ... kuinka hän otti teidät vastaan? kysyi Helander Laurin mentyä. Antero kertoi, kuinka kaikki oli tapahtunut. Sanalla sanoen, hän pani siis teidän kristillisyytenne pataluhaksi?
Hetken kuluttua sanoi Helander: Minusta tuntuu siltä kuin alkaisin nyt katsoa Snellmania ja hänen työtään toisilla silmillä kuin ennen. Hänen herätyksensä ja meidän kulkee ehkä sittenkin yhteen. Meillä ei ole ainoastaan yhteinen vihollinen vastustettavanamme, vaan myöskin yhteiset edut valvottavinamme. Niin alkaa minustakin näyttää, sanoi Antero.
He ovat hyvällä päällä, virkeällä mielellä, molemmat papillisessa puvussa, ja Anterokin rientää nyt vetämään kauhtanan ylleen. Puhuvat puoleksi leikkiä, puoleksi totta. Helander pysähtyy silmälasejaan pyyhkien heidän eteensä. Siinä ne nyt seisovat pappeina molemmat ... kukas olisi uskonut? Ettäkö meistä pappeja tulisi?
Ja sitten täytyy minun pyytää anteeksi vielä toistakin asiaa: että olen teitä yleensä väärin tuominnut ja varsinkin mitä sanoin viime kesänä saarnastuolista. No, sehän on ihmeellistä. Helander oli tullut liikutetuksi, mutta koetti peittää sitä hämillisellä naurahduksella. Hän räpytti silmiään, niinkuin ne olisivat olleet kyyneltymässä, ja riensi askaroimaan takkatulen kanssa.
Semmoinen on pappa. Ei koskaan hän ole seurannut sitä, mitä itse katsoo oikeaksi, vaan antaa aina itseään johtaa sen, mitä muut häneen tyrkyttävät. Tulkaa nyt edes mammaa tervehtimään, pyysi Naimi. Helander kulki juuri ohi, perässään tien täysi heränneitä miehiä ja naisia. Lauri ja Antero riensivät heidän jälkeensä. Ja pirtti on valmis, niinkuin näimme! sanoi Lauri.
Päivän Sana
Muut Etsivät