Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Mutta he eivät enään olleet yhtä lempeän suruttomia kuin ennen; rouva Angelin oli lähes kolmenkymmenen kuuden, he olivat pysyneet kiinni vanhassa lupauksessaan, että kun rouva tulee kolmenkymmenen vuotiaaksi, lakkaavat he käyttämästä ehkäisykeinojaan ja niinä kuutena vuotena, joina he nyt olivat odotelleet lasta, ei tämä lapsi tahtonutkaan syntyä.
Rouva tuli Annan luo ja antoi hänen lapsillensa vanhoja vaatteita ja heille kaikille ruokaa. Anna otti ne vastaan lausuen tuhansia kiitoksia. Nyt sanoi rouva: »Oi Anna parka, etkö tunne itseäsi kovin onnettomaksi täällä, näissä huoneissa, joissa ennen olet suruttomia päiviä elänyt?» »Rouva hyvä», vastasi Anna, »mieron tie on joka paikassa raskas, mutta onneton en kuitenkaan ole, en, en suinkaan.
Taisitpa saarnata virkaeron itsellesi, sanoi Paavo. Täytyihän sanoa, mikä oli sydämellä. Jopa joo, se pitää sanoa, mutta saanetko kuitenkaan näitä Kontolan suruttomia väkisin taivaaseen ajetuksi. Helander näytti hämmästyvän ja ikäänkuin pettyvän. Antero näki Naimin ja Kaarinan tulevan kirkon portista ja rientävän kiireesti pappilaan.
Vastustajat vaikenivat heti, sillä he pitivät varmana asiana sen, että he äänestyksessä voittavat. Koulun puolesta äänestäjissä ei ollut yhtään, joka olisi kuulunut mihinkään uskonlahkoon, vaan he olivat kaikki niin kutsutuita "suruttomia"! Kummallista!!
Ja vaikka Pietin saarnat tavallisesti olivat jyrkkiä ja ankaran tuomitsevia ja vaikka hän tiesi, että onnettomuuden uhrit olivat kaikki suruttomia, ei hän heitä tuominnut helvettiin. "Emme tiedä, mitä Herra tällä kauhealla onnettomuudella tarkoittaa", puhui hän hyvin liikutettuna. "Emme myöskään tiedä, mitä noiden sielussa liikkuu, noiden kovaonnisten, jotka nyt katsovat kuolemaa vasten silmiä.
Tee hyvin ja tule kanssani, niin näytän sinulle, mitä he uskaltavat. Parhaillaan vihkivät he uutta kirkkoaan Honkaniemessä, eikä siellä ole ainoastaan heränneitä, vaan myöskin suruttomia, ainakin puolet suruttomia. Tulkaa katsomaan, se olikin oikeastaan asiani... Kortit lakkasivat läiskämästä. Mitä sanot? Jahah, tämä alkaa huvittaa herroja? Mutta sehän on hävytöntä!
Eikä hän muutenkaan enää maallisista töistä välittänyt, veisaili vaan virsiä kotonansa ja niissä paikoin kylässä, jossa siitä pidettiin. Joka syksy Hemmo kävi aina kutsumassa vanhan mökkiläisensä Liejuniemen Lassin vuoden alkiaisiin. Naapurinsa kutsui myös jokaisen, vaikka ei hän kaikista oikein pitänyt, ne kun olivat hänen sanainsa mukaan suruttomia pökkelöitä.
Tällä hetkellä hän tunsi vastenmielisyyttä, melkein vihaa noita iloisia, suruttomia ihmisiä kohtaan: kaikki elämän katkeruus ja vääryys, kaikki mikä oli alhaista siinä, esiintyi nyt jyrkissä leikkauksissa ja synnytti hänessä inhoa kaikkia, kaikkia kohtaan. Mikä oli elämän tarkoitus?
Iloisia, suruttomia päiviä! Tuletteko te enään koskaan ilmi-olossa takaisin, vaan elättekö ainoastaan muistossa? Salainen ääni kuiskaa sydämessäni: 'kaikki on kadonnut! Toivon tähti loistaa vielä elämäni taivaalla, ja levollisena minä tahdon seurata hänen säkeniänsä; se on minun johdattava askele askeleella horjumatta sitä tietä, jonka Jumala on viittonut käytäväkseni."
He olivat hilpeitä, suruttomia, nuoria ylioppilaita, jotka huolista eivät tienneet eivätkä välittäneet ja joille koko hymyilevä tulevaisuus oli valoisena auki. Ja elämä puulaakissa olikin kepeätä ja rattoisaa; koko ilma oli helppoa hengittää kuin olisi ollut yhtenäinen kevätaamu. Tehtiin työtä ja lepäiltiin: ei ollut rasitusta, ei juuri laiskuuttakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät