Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Sisään astui vanhanpuolinen pikkuinen mies, hattu ja hopeaponsinen sauva toisessa ja iso nuuskarasia toisessa kädessä. Niilo esitti ystävällensä lehtorin Sylvester Sylvestrius'en matematiikin opettajan lyseossa. "Hauskaa, hauskaa," puheli Sylvestrius. "Mutta, kaks kertaa kaks, onkos meidän Niilo lehtori sairas?" "En suinkaan. Kuinka niin?"
Kun hän oli tullut, lukivat he kirjeen uudelleen ja istuivat kauan ääneti toistensa edessä. Vihdoin lausui Rosalie: Mä lähden pikkast' hakemaan, rouva. Ei hänt' sill' viisii voi jättää. Jeanne vastasi: Lähde, kultaseni! He olivat vielä ääneti; sitten sanoi Rosalie: Pankaa hattu päähänn', rouva, niin mennään Goderville'en notaarin tykö.
"Mitäs arvelet, Fredrik?" kysyi Emelie vähän ajan kuluttua. "Että tänään on kaunis ilma." "Ei, mutta niistä hatuista?" "Hattu mikä hattu," arveli Fredrik ja päätti olla lujana. "Katsos nyt, kultaseni, tuota minun hattuani. Katsos!" "Katson." "Mitä arvelet siitä?" "Hm. Hattu mikä hattu."
Pitkävartiset pieksusaappaat jaloissaan, harmaa laajapartainen hattu päässään ja väljä lumivalkea takki yllään, läheni rovasti koukkuperäistä kävelykeppiään kädessään pyöritellen, raskain askelin, hieman hymyillen tunkiota, missä isäntä Mooses suurella kuokalla kuokki mustaa muransekaista tunkiota ylhäältä alas ja toiset loivat kärryihin.
Mutta hän ei viivy kauaa." "Vai niin! Minä tiedän kyllä missä hän on älä sano mitään siitä ämmälleni, äläkä Heljenukolle. Onko sitte kauanki kuin Uoti läksi?" "Joku minuuti vaan sitte." "Kuules nyt, hiivi hiljaa kammariin ja tuo minulle hattu ja sauva; mut älä anna koirien päästä ulos! Ah, mikä hassu se Uoti, mutta sinä sinä olet yksi muhkea neito!"
Kävellessään vähän ennen junan lähtöä Lappeenrannan asemasillalla oli Antti jo kokonaan toinen mies kuin Kuopiosta lähtiessään. Nämä pari matkapäivää olivat kypsyttäneet häntä silmääntuntuvasti. Liikkeet olivat jo paljoa huolettomammat ja käynti rennompaa. Hattu oli solunut alas takaraivolle, palttoo oli auki, eikä nenäliinan kulma enää piipottanut niin arasti ja viattomasti rintataskusta esille. Edellisen illan juonnista oli jo kaikki katumus haihtunut. Antti muisteli sitä nyt ilmeisellä mielihyvällä. Sillä nukuttua useita tunteja seurahuoneella oli jälellä ainoastaan miellyttävän suloinen hermojen väsymystila.
Hänellä oli tuuhea kokoparta ja päällään sininen suora nuttu, edestä avonainen, ja punainen villapaita, jonka leveää kaulusta piti kiinni kaulaan kääritty keltanen huivi. Päätä verhosi leveäreunainen, kiiltonahkasta tehty hattu, jonka otsassa koreili kuparinen, tummunut laivanankkuri.
Hän kävi aina ruskeassa merimiehentakissa, kiiltonahkainen hattu päässä. Luonteeltansa oli hän äreä ja vaikea saada ystävälliseksi; sanottiinpa että hän oli kovasydämminenkin mihin ehkä se kova elämän koulu, jossa hän oli käynyt, oli syynä.
Meidän luutnanttimme tulee iltapäivällä tänne. Herra Jumala, tuo noiduttu hattu... Niin, älkäämme neuloko noin tavattoman tukevasti, kyllä se nuorella rouvalla pitää, niin kauan kuin hän tahtoo sitä käyttää. Vai niin; silloin täytyy sinun tuoda hänet sisään luoksemme. Vai niin, vai niin. Me olemme vierashuoneessa.
Hän oli puettu eräänlaiseen virkapukuun, tai oikeammin rikkaitten herrasväkien metsästäjäin käyttämään livreijaan; siihen kuului viheriä hännystakki ja samanväriset housut, metsästyspuukko hopeisessa kannattimessa ja kolmikulmainen hattu, johon oli kiinnitetty vihreitä ja valkoisia sulkia.
Päivän Sana
Muut Etsivät