Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Ja tätä puhui minulle kuka?! Wolodka Sletkin, roisto, perk..." Harlow'in ääni katkesi. "Entäs tyttäret? Entäs he?" kysäsi äitini. "Minä yhä vaan kärsin", jatkoi Harlow kertomustaan. "Ja katkeralta tuntui minusta, voi kuinka tuntuikaan katkeralta ... ja hävetti minua kanssa. En olisi tahtonut Jumalan päivää nähdä.
Niin tavattoman näyn tarjosi Harlow tuossa, että koirani, hänet nähtyään, paikalla jäi seisomaan, laski häntänsä ja rupesi murajamaan. Harlow käänsi pikkuruisen päätänsä ja kiinnitti minuun ja koiraani kummalliset katseensa. Kovin muutti hänen muotoansa parta, lyhyt, mutta tiheä, kähäräinen, valkoisissa takkuevissa.
Mutta yksi asia on", lisäsi hän, puhuen verkalleen, "josta tekisi mieleni teille mainita. Näettehän, ei minua hämmästyttänyt eilen Souvenir'in joutava jaaritus, eikä viskalikaan minua hämmästyttänyt, vaikka hän onkin hyvin säntillinen ihminen, ei hänkään, mutta hämille minut sai..." Harlow'ilta jäi ääni kulkkuun. "Kuka?" kysyi äitini. Harlow katsahti häneen ja vastasi: "Eulampia!" "Eulampiako?
Joko minä hänet tapan tuohon paikkaan taikka lähden talosta pois. Ja niin läksin juoksemaan tänne teidän luoksenne, hyvä Natalia Niholajewna ... ja minnepä minä pääni kallistaisinkaan? Ja semmoinen sade ja loka... Lankesinkin näet parikymmentä kertaa! Ja nyt tämmöisessä siivossa..." Harlow katsahti itseensä ja alkoi liikkua niinkuin olisi tahtonut nousta.
Hän oli vaiti kotvasen. "Aina sinä vaan pyssyn kanssa hyörit! Nuorena minäkin juoksentelin samoja teitä. Mutta isä ... niin, minä kunnioitin isääni, vähän toisin kuin nää nykyiset. Isä otti ja löylytti minut ratsupiiskallaan ... ja siinä se oli sen laulun loppu! Enkä kuljeksinutkaan enää maita mantereita; sillä minä kunnioitin häntä... Hoh-hoi-jaa!" Harlow oli jälleen vaiti hetkisen.
Ja ketä?... Omaa isäänsä... Sitäkö uskallettaisi? Entäs isän kirous? Pianhan se on tehty! Koko elämän ikänsä ovat eläneet pelvossa ja vavistuksessa ja nyt yht'äkkiä!... Herra Jumala!" Harlow rupesi yskimään ja kähisemään. "No no", kiirehti äitini lohduttamaan, "minä näet en vaan ymmärrä sitä, miksikä sinä nyt jo aiot jakaa pesän. Saisivathan he sen perästäkin päin.
Harlow huokaili huokailemistaan: maahan asti hänen oli mahdotoin kumartaa lihavuutensa tähden; sen sijaan hän, oikealla kädellään ristien silmiänsä, kumarsi päätänsä ja osoitti vasemman käden sormella maahan. Sletkin se loisti, oikein sai kyyneleitä silmiinsä. Shitkow, kuten sopii sotaherran, hiljalleen vaan heitteli sormiaan uniformunsa kolmannen ja neljännen napin välillä.
"No niinpä vaan että rasitatte", toistin minä. Harlow vaikeni ja näkyi vaipuneen ajatuksiinsa. Tästä vaitiolosta rohkaistuna päätin olla suora ja puhua suuni puhtaaksi. (
"Ole vaiti!" kuiskasi äkkiä Harlow hammastaan purren, ja hänen silmänsä, jotka olivat olleet kiinnitettyinä lampeen, alkoivat välähdellä pahaenteisesti. "Mene pois!" "Mutta, Martin Petrovitsh!" "Mene, kuulitkos! Taikka minä tapan sinut!" Olin jo siirtymäisilläni aivan hänen rinnallensa; mutta viimeiset sanat kuultuani hyppäsin vasten tahtoanikin seisomaan. "Kuinka te sanoitte, Martin Petrovitsh?"
"Isä!" rukoili Eulampia viimeisen kerran. "Vaiti!" "Martin Petrovitsh! veli hyvä, olkaa jalomielinen, antakaa anteeksi!" änkytti Souvenir. "Isä kulta!" "Vaiti, pentu!" kiljasi Harlow. Souvenir'iin hän ei katsonutkaan, sylkäsihän vaan hänen puoleensa. Samassa ilmaantui Kvitsinski portille seurueineen kolmilla rattailla.
Päivän Sana
Muut Etsivät