Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
"Nyt on minulla siihen sijaan aivan uusi laulu," jatkoi Kalle vetäen toisesta sormikkaastaan esiin pienen käännetyn paperin; "huvittaisiko Hannaa katsoa sitä?" "Kiitoksia paljon!" vastasi hän, ottaen paperin hänen kädestään. Sitte aukaisi hän paperin ja luki seuraavan: "Lapsuuden ystävälle. Sun selvään muistan lapsesta, Kun päivän eilisen; Kuin kevätpäivä puhdasta Ol' hymys suloinen.
Ja kyynelet, jotka olivat pyrkineet esiin, valahtivat nyt alas poskille. Salmela koetti häntä lohduttaa. »Ei hän nähnyt, elä ole lapsellinen. Ja mitä sitten, jos näkikin, luuletkos, että hän semmoista minäkään pitää. Outo mies, ei hän tunne meitä eikä tiedä nimeämme. Mitä sinä suotta säikähdät, Hannaseni.» Hän aikoi uudelleen vetää Hannaa luokseen.
Ja nyt lähdemme, rouva Turholm ja neiti Sommar! Vaununi ovat muutaman askeleen päässä. KANTTORI rientää kädet ojennettuina Hannaa kohden. ASSESSORI. Hyvästi, herra kanttori! KANTTORI nostaa äänettömästi lakkiaan. Mikä kylmä katse! Tuo ei ole onnellinen enne. Toisen näytöksen loppu. KOLMAS N
Kerran hän jo kävi rannassa ikäänkuin jollakin asialla ja sanoi heille sivumennen, että vuoteet olivat molemmille valmiina. Mutta tulva oli alkanut laskea, eikä sen tarvitsisi enää paljoa pudotakaan, että uskaltaisi lähteä koskelle. Miehet viipyivät siinä ja kyhnäilivät soutukantoja paikoilleen! Aivan kuin tietäisivät, että hän odotti Anttia! Hannaa suututti.
KANTTORI. Se oli vaan yleistä arvelua, mutta tässä tapauksessa luulen, että eräs nainen voisi suuresti vaikuttaa assessoriin, jos vaan viitsisi itseänsä vaivata. ROUVA. Niin luulen minäkin. KANTTORI. Erittäin hauskaa, että siinä olette kanssani yksimielinen. Siis koettakaa! ROUVA. Ketä tarkoitatte? KANTTORI. Teitä, hyvä rouva. ROUVA. Minua? Minä tarkoitan Hannaa. HANNA. Minua no mutta täti kulta!
"Minulla on terveisiä tukkimetsästä ja kirjekin teille", kertoi nuori mies, tähystellen Hannaa suoraan silmiin. Hanna pysyi kuitenkin levollisena, vaikka tunsikin, että sydän tahtoi rinnasta pulpahtaa, ja vaikka hänen teki mieli kuulla enemmän. "Vai niin", vastasi hän niin levollisella äänellä kuin voi. "Niin on", jatkoi mies ja hymyili. "Ehkäpä ne ovat hyvinkin odotettuja terveisiä!"
"Vasta parin viikon päästä", kuului Sissin uneksiva vastaus. "No ei suinkaan teillä vielä ole ollut ikävä?" kysyi taas rouva Dahl mitä hellimmällä äänellä. "E ei", kuului hiukan epäröivä vastaus. "Kirjoittakaa nyt hänelle, että hän voi huoleti viipyä kuukauden poissa", ehdotti rouva Dahl. Sissin silmät lensivät vallan pyöreiksi kauhusta. Kuinka hän voisi Hannaa loukata niin?
Taas tuli vastaukseksi kolme. Jotain nämä molemmat ajattelivat yhtä haavaa, vaikka eivät siitä mitään puhuneet. Välttivätpä vielä katsoakin toisiinsa. Kaupungissa erosi kukin omalle haaralleen, mutta Woldemar meni Hannaa saattamaan. Portilla hän jäähyväisiä ottaessaan antoi kokoon käärityn paperin hänelle käteen. »Tässä on tuo aine. Elä näytä kenellekään.»
Laamanni saattaisi kuulla meitä... Hän nukkuu nyt niin vähän öillä... Kun leini talttuu, kulkee hän edestakasin huoneissa... Minä kuulin vast'ikään hänen tohveli-jalassa hissuttavan tuossa viereishuoneessa... Mutta kerrohan jo! lausui Maria, tietämätönnä siitä kiivaudesta, jota hänen olentonsa ilmaisi, ja puristi kovasti Hannaa käsivarresta.
Keskitalo ajoi hidasta käyntiä Hovin kujatietä ja katseli levottomasti pihalle. Ulkona ei näkynyt ketään. He tulivat jo aitan luo. Ei vieläkään ketään, ei edes Hannaa! »Ehkä Uutela tulee, kun päästään oven eteen», lohdutteli hän itseään. Ei ketään. Tulijat katsahtivat toisiaan silmiin, Keskitalon valtasi pelko.
Päivän Sana
Muut Etsivät