Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Se juuri tekee meille Hamletin niin mielenkiintoiseksi ja houkuttelevaksi tuo puolittain unissakävijän sielunelämä, josta itsensä ja maailman epäilys on ikäänkuin syönyt pohjan pois ja sen tahtoisimme nähdä näyttämöllisessä esityksessä kuultavan esille. Se mitä hra Kilpi tästä runsauden määrästä sai näkyviin, epäilemättä teki huolellisesti tutkitun ja älykkäästi ymmärretyn vaikutuksen.
Huone linnassa. KUNINGAS. No terve, Rosencrantz ja Gyldenstern! Ei harras halu yksin nähdä teitä, Apunne tarvekin se meitä vaatii Näin jouduttamaan teitä. Tuttu teille Hamletin muutos on; sen siksi sanon Kun ennellään ei ole sisänäinen Eik' ulkonainen ihminen. Mi lienee, Pait isän kuolemata, vienyt hältä Näin kaiken itsetuntemuksen, sit' en Voi aavistaakaan.
Tätä puolta tehostamalla myös luullakseni enemmän lähestytään sitä onnettoman sielun nerollisuutta, joka on Hamletin sisäisenä olentona. Hra Axel Ahlbergin kuningas Claudius oli paraita kaikista.
Miss' ompi poikanne? KUNINGATAR. Hetkeksi meidät yksin jättäkää. KUNINGAS. No, mitä, Gertrud? Kuink' on Hamletin? KUNINGATAR. Hän riehuu niinkuin meri ja kuin myrsky, Kun vallast' ottelee ne. Verhon takaa Kun ääntä kuuli, veti raivopäissään Hän maalle miekkansa, huus: "rotta! rotta!" Ja hulluutensa vimmassa näin tappoi Tuon vanhan kelpo miehen. KUNINGAS. Julma teko!
Niin, Tanskaan jää, kuin mekin. Tulkaa, rouva. Hamletin jalo, vapaa suostumus Hiveltää sydäntäni; joka maljan, Min kuningas sen muistoks tänään juopi, Tykistöt kertovat on taivahalle, Ja kuninkahan kilistäissä kaikuin Maan jylinähän taivas vastaa. Tulkaa. HAMLET. Oi, että tämä tiukan tiukka liha Hajoisi, sulaisi ja kasteeks liukeis! Oi, miksi taivaan Herra itsemurhan La'issaan kielsi?
Meidän tulee Hamletin kanssa sanoa: 'Oi minä saattaisin olla suljettuna pähkinän kuoreen ja pitää itseäni äärettömäin valtain hallitsiana! Meidän oman sisällisen maailmamme tunteminen, sen selkeäksi saattaminen ja kehkeyttäminen antaa meille niin suurta nautintoa, ett'ei elämässämme mikään asema voi sitä meiltä riistää, ja tämä on nautinto, jota piankin täytyy tunnustaa riittäväksi tekemään kalseintakin maallista elämää meille rakkaaksi.
Hänen tulkintansa jättikin mieleen sympaatisen tunnelman, ja varmaan on eilinen esitys huomattavin hra Kilven tähänastisista ennätyksistä. Hamletin osa on, jos mikään, neroa varten kirjoitettu. Sen sisältörikkaus on tavaton. Ja siitä on voitu sanoa, että niin paljon kuin Hamlet puhuukin ja sanoilla ilmaisee itseään, niin on hänen vaitiolonsa yhtä ilmehikäs.
Ja rummut ilmoittakoot torville Ja torvet tykkijunkkareille tuolla Ja tykit taivaille ja taivaat maalle: "Kuningas Hamletin juo maljan!" Toimeen! Te, tuomarit, nyt tyystin tarkatkaa. HAMLET. Kas niin! LAERTES. No hyvä! HAMLET. Yks. LAERTES. Ei! HAMLET. Tuomitkaa. OSRICK. Se selväst' osui. LAERTES. Hyvä! Vielä kerran. KUNINGAS. Seis! Viiniä! Tää, Hamlet, sun on helmes; Nyt maljas juon.
Olkaa varma, kuninkaani, Kuin sieluni on tehtäväni pyhä Niin Jumalaa kuin kuningasta kohtaan. Nyt luulen, aivoni jos yhtä tarkan Saa vainun sukkeluuden jäljistä Kuin ennen, luulen, sanon, keksineeni Hamletin hulluutehen tosi syyn. KUNINGAS. Se kerro, sitä kuulla haluan. POLONIUS. Mut lähettiläät ensin; sitten tulee Pitojen päällisruoaks uutiseni. KUNINGAS. Heit' itse pyydä sisään tulemaan.
Tällä saavutti hra Snellman monta etua, hänen antamansa kuva tuli vilkkaammaksi ja vaihtelevammaksi ja kokonaisuus myös varmemmaksi siinä suhteessa, että esittäjällä oli varaa antaa Hamletinsa muuttua loppua kohti, joten kuvaan tuli jonkun verran kehitystä. Mutta epäilemättä hra Snellman myös pienensi Hamletin sisäistä asteikkoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät