Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Valtasi vaunuineen valiointa he kaksi nyt kansan, juurta Meropsin, tuon Perkoten tietäjän, jonk' ei vertaa ennusmiest' epäs itse hän poikia, kielsi pois urosurmaisen sodan mailta, mut ei nämä kuulleet, heitäpä vimmaten näät veti haltiat kuoleman tumman.
He uskovat, että tontut ja muut haltiat noituvat heidän lehmänsä, pistävät heidän heinäsuovansa tuleen, eksyttävät heitä metsässä, varastavat heidän lapsensa kehdosta ja panevat vaihdokkaita sijaan.
Maa on viheriäisessä puvussa, ruusut ja kukkaset ovat avanneet kupunsa. Aurinko lämmittää niitä suloisilla säteillään. Vuorten haltiat ovat päivää peläten paenneet luoliinsa. Jopa ruma, kolkko Louhenvuorikin hymyilee alkavalle aamulle. Saaret kuvastuvat järven tyyneen pintaan; linnut tuhansittain laulavat ja visertelevät. Kaikki on kaunista, suloista R vedellä ja R veden seuduilla.
"Täytyy minunkin vielä vähän kysyä, kun sanotte Suometarta Suomen haltiaksi," virkkoi Tyni. "Olivathan haltiat pakanuuden aikana Suomalaisilla niinkuin jumalia, vai miten?"
Iliaassa Pandaros ja hänen johtamansa joukot esiintyvät hyvin läheisinä Troian liittolaisina. Adrē'steia jne.: Trōás-maakunnan pohjoisosassa. Tuhokuoleman haltiat: Kērit eli Manattaret, vrt. Il. II 302 Sel.
Noin Thoas, uljain aitooleist', Andraimonin poika, virkkoi, keihäskelpo ja taitava rintamataistoon harvapa myös hänet voitti akhaijein polvea nuorta, kun soti vastakkain kokouksess' urhojen neuvot noin hyväneuvoisesti hän nyt sanan laati ja lausui: "Voi, näyn kumman minkä jo silmäni nää näkevätkään, kuinka on noussut taas sekä kuoleman haltiat kolkot välttänyt Hektor, vaikka jok' ainoa luuli jo varmaan, ett' oli kaatama hän Telamonin aaluvan Aiaan!
"Kun täällä Lapissa koko pitkän talven on ollut pimeä ja aurinko ensimmäisen kerran taas täällä nähdään nousevan taivaan kannelle, silloin me vietämme auringon juhlaa. Silloin kaikki eläimet ja kaikki haltiat koko pohjolasta kokoutuvat Rastekaiselle, ja sinä päivänä ei kukaan saa tehdä toiselle pahaa.
Keill' oli Adresteia, Tereia, mi pilviä piirtää, maat Pityeian, Apaisos, ol' Adrestos väen päämies niillä ja Amfios, sopa suojana pellavapelkkä, nuo pojat Meropsin, Perkoten tietäjän, jonk' ei vertaa ennusmiest' epäs itse hän, poikia kielsi pois urosurmaisen sodan mailta, mut ei nämä kuulleet, heitäpä viehti jo näät tuhokuoleman haltiat tumman. 834
Ja silloin kohosi hiljallensa auringon kultainen reunus juhlallisena yli taivaan rannan ja valasi vuoret, erämaat, kinokset, rotkot, haltiat, eläimet ja pienen uljaan Sampo Lappalaisen. Yht'äkkiä alkoi lumi kimallella, juuri kuin olisi miljoonia ruusuja satanut sen pinnalle, ja aurinko loisti kaikkien silmissä ja vieläpä kaikkien sydämmen sisässäkin.
Ja kas, ne astui kaikkialta esiin ilmasta, puista maan tään haltiat, ne nousi aalloille, ne vaipui vesiin, kiveltä kivelle ne kiikkuivat, ne kutsui kauas kaunihimpiin kesiin, kun kypsyi toiset toivot, unelmat, kun toinen, ammoin kuollut, ihmiskunta uneksi täällä onnellisten unta. Ne lauloi: »Mik' on meidän herttualla? Hän erämaita yksin ratsastaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät